Vaikka itse jäinkin kotiin aamusella, kun muu perhe suuntasi opintoihinsa ja mies töihinsä, on siltikin eri fiilis. Nyt on arkisten asioiden aika. Arkihan se elämässä enimmäkseen on läsnä ja siltikään arjen ei tarvi tarkoittaa loputonta puurtamista ilman ilon häivää. Arjessa ne elämän aidoimmat tunteet koetaan! Meillä tämä arki on nyt toistaiseksi vähän liiankin koettelevaa, mutta mä uskon että tämän tarkoitus selviää minulle myöhemmin. En halua lopettaa uskomasta etteikö tällekkin tarinalle saada jollain tavalla onnellinen loppu.
Mulle viikonloppuna tuli vaaleanpuna ikävä. Se on ollu mun kevät väri jo monta vuotta. Itse kevään ikävä tuli pari viikkoa etuajassa, vähän yllättäin, mutta luulen että se johtuu nyt tästä minun tilanteesta ja mielialasta. Suloisen kevät auringon lämmittäessä olisi paljon helpompi puhallella mielipaha ja kurja olo pois hetkittäin mielestä...
Tammikuun lopussa tai Helmikuun alussa on meidän perhe lomaillut joka vuosi jossain. Joko hotellissa, kylpylässä, laivalla tai mökillä. Nyt koko homma on ajatus asteella, pelkkinä houkutus kuvina ja mainoksina netti sivustoilla. Täytyi kelan päätöksen myötä peruuttaa mökki suunnitelma, onneksi se oli vielä mahdollista. Tähän kohtaan tulikin otettua aikalisä...
Jotain me tehdään kuitenkin, otan haasteena keksiä tähän tilanteeseen toteutumiskelpoinen idea. Lapset ei mahdottomia tarvitse ollakseen iloisia. Pelkkä aika perheen kanssa tehden jotain mitä harvemmin tekee saattaa olla jo se juttu!
Tähän aikaan kolmena vuotena peräkkäin ollaan myös kovasti matkatoimiston aurinkosivuja kahlattu läpi ja etsitty kesäloma kohdetta. Tammikuun lopulla on matka ollut jo varauksessa. Sinne sivuille eksyn varmasti jossain vaiheessa nytkin pakkasta ja pimeyttä pakoon. Mutta itse matka jää tulevaisuuden haaveeksi. Tämä kipeä vaihe on saanut miettimään paljon asioita ja muistuttamaan kuinka onnekkaita ollaan saatu olla. On ollut mahdollisuus matkustella ja tehdä asioita mitkä on meille tuonut niitä voimavaroja jaksaa eteenpäin arjen keskellä. Ehkä ne on olleet liian itsestäänselvyyksiä onnistuessaan, jälkikäteen sitä vasta ymmärtää kuinka iso rikkaus se on ollut!
Mutta mua ei haittaa eikä häiritse muutokset tai tulevat haasteet, Ei pettymys mökkiloman peruutuksesta, eikä hidastaminen kaikesta kulutuksesta. Mä inhoan kaikkein eniten tätä epävarmuutta, epätietoisuutta ja kysymysmerkkinä päivästä toiseen elämistä! Onneksi se tuntuu niin inhottavalta että mä oon päättänyt ettei se kestä kauan. Kaikki mitä pystyn tekemään asian eteen, toimin! Kaikilla on varmasti sisäsyntyisesti tämä meganismi, selviytyminen, toisilla voimakkaampana ja toisilla se käy hitaammalla. Mulla se käy superina :D
Saa nähdä millaisia ratkaisuja vielä päädyn tekemään!
Kiitos teille ihanat ♥
Moni samaistui tarinaani, jakoi palan omaa henkilökohtaista tarinaansa ja taas sain lisää uskoa, jos sinä selviät niin minä selviän ja toisinpäin. Yhdessä on helpompaa, kun että yksin kantaisi tätä taakkaa ilman vertaistukea. Mun mies on ollut vihainen ja pettynyt. Ei minulle eikä minuun, mutta yhteiskunnalle. Sitä katsellessa ei tarvitse enää itse olla vihainen, sitä se on kun kantaa puolet toisen taakasta. Kirjaimellisesti! ♥
Luin tuo sun koskettavan postauksen ja ei osaa muuta sanoa kuin tsemppiä! :)
VastaaPoistaJa tehdä vaan valitusta Kelaan ja uusi hakemus... oon kuullut että jotkut on useita uusia valituksia, kunnes asia menee niinkui pitääkin ja saa korvauksen.
Ikävää, että Kela on tuollainen mikä on!
Mä kun olin pitkällä sairaslomalla ja haettiin kuntoutustukea, ilman mun omaa lääkäriä ja sen apua näissä hakemuksissa, niin en tiedä oisinko saanut!
Oon kiittänyt häntä kyllä suuresti!
Mutta oikein ihanaa ja parempaa uutta vuotta! <3
Sä olet supernainen ja pärjäät.
Voimia arjen koitoksiin. Kyllä sitä vaan pitää ajatella, että joku tarkoitus näilläkin asioilla on, vaikka hitto soikoon ei siltä kyllä aina tunnu.
VastaaPoistaKyllä sitä varmasti löytyy joku lapsiakin ilahduttava tapa viettää yhteistä aikaa, ei aina tarvitse mennä kauaksi. Jaksammisia edelleenkin!
VastaaPoista