torstai 30. tammikuuta 2020

Fibro kuulumisia!


Viime vuoden yksi luetuimmista postauksista oli kun kerroin sairastuneeni fibromyalgiaan. Tai olin varmasti sairastanut tätä jo tietämättäni muutamia vuosia, mutta reumalääkäri sen sitten viimein diagnosoi minulle! Kohtasin viesteissä muita saman sairauden kanssa kamppailevia, sain vertaistukea ja ymmärrystä ♥ Kiitos kaikille niistä ♥

Tämä fibro vaatii edelleen sulattelua. Hain kirjastosta heti diagnoosin saatua kirjan, Herra fibro ja minä. Samaistuin! Itseasiassa kirjan ensimmäiset sivut olisin voinut kirjoittaa itse, oirekuva alkoi täsmälleen samalla tavalla, kun kirjan kirjoittajalla.
Siltikin epäusko valtaa mieltä hyvin usein. Pelkään että minulla sittenkin on joku vakavampi sairaus taustalla, varsinkin silloin kun oireet on voimakkaimmillaan. Ja nyt ne on!

Tammikuu on ollut minulle jo usean vuoden ajan vaikein kuukausi vuodesta. Kylmä, pimeä, luminen, piiiiiitkä ja tylsä! Nyt fibron hypätessä kyytiin, tuntuu se moninkertaisesti vaikealta. Siksi muutama vuosi sitten keksin että Tammikuuhun on keksittävä aina jotain odotettavaa, jotain pientä vaihtelua vaikka reissulla tai jotain muuta kivaa. Se on kyllä osittain toiminutkin lievittämään tätä kevään ja lämmön odotusta ♥
Tämän vuoden alku ottikin vaan ihan omat suunnitelmansa ja sairastin kaksi viikkoa influessaa. Sen jälkeen viilsin sormeen oikein mojovan haavan ja sitten olikin jo polven vuoro turvota ja kipeytyä. Ei ole ollut siis ihan paras vuoden alku!


Välillä täytyy saada kunnon itkupotkuraivarit että jaksaa taas hymyillä. Se hetki mulla oli toissailtana. Istuin sohvalla ja purkasin pahaa mieltä. Jännitin töihin menoa, kuinka polvi jaksaa seisomatyössä ja kaikki tuntui vaan niin epäreilulta. Vastahan käden kanssa meni monta vuotta ennenkuin oppi sen kanssa elämään niin että tietää omat rajansa. Nyt sitten lisää lunta tupaan vaikka ulkona sitä ei ole nimeksikään... Kummallinen talvi, kaikinpuolin!

Tänä aamuna puin jäykkiin jalkoihini uuden uutukaiset ulkohousut. Vedin toppatakin päälle ja hanskat käteen. Oli aika siirtyä astetta enemmän epämukavuusalueelle. Katsottava kumpi meistä nyt sitten oikeesti määrää, minä vai fibro. Lähdin kunnon lenkille. Tiesin että turvonnut polvi ei ainakaan helpotu tällä, mutta joku on myös sanonut että liike on lääke ja vaikka olenkin huono syömään lääkkeitä oli tätä kokeiltava. Haittavaikutuksia mietitään sitten jos niitä tulee. Ja jos tämä sittenkin auttaa, saan helpotuksen tunteen siitä että ehkä tämä sittenkin on vaan tätä fibroa ja sen kanssa on opeteltava taas uusia rajoja ja ehtoja.

Kävellessä parasta oli linnunlaulu metsässä, tikan koputus puuta vasten. Inhottavinta oli jäykkä kroppa ja tahmeat jalat lenkin loppumetreillä koska olinhan valinnut joka risteyksessä vielä vähän pidemmän reitin... mutta selvisin kotiin asti ja vaikeinta on tällä hetkellä ajatella että on selviydyttävä vielä monta kertaa sen hetken yli, kun ei vaan huvittaisi! Mutta kliseisesti täytyy todeta että kyllähän ne kuumuudesta ja punoituksesta hohkaavat posket oli pitkästä aikaa ihana tuntea ♥

 
Vuosi siitä kun allekirjoitettiin tämän talon lainapaperit ♥ Vuosi on ollut tupaten täynnä kaikenmoisia tunteita laidasta laitaan, hurja määrä tekemisen meininkiä, mutta onnellisena siitä että tämä talo oli just niin unelma kun sen silloin ensimmäisen kerran koin tullessani tämän talon ovesta sisään ♥
Koti ♥

Mulle tuli tarve kirjoittaa tämä teksti taas siksi kääntöpuoleksi mitä yleensä somessa edustan. Haluaisin aina muistuttaa niitä jotka elää vaikeuksiensa keskellä että oikea asenne elämään auttaa hurjasti. Täytyy osata olla itsekäs ja valita elämäänsä niitä asioita jotka tekee onnelliseksi. Kaikkea ei tietenkään saa heti, isoja unelmia ei ehkä koskaan, mutta tärkeintä on positiivisuus, elämän myönteisyys, iloisuus ja tapa kohdella muita ihmisiä hyvin!

Minä en ole päästänyt irti siitä mikä on mulle tärkeää. Kivuista, väsymyksestä ja muista oireista huolimatta sisustan, remontoin, shoppailen ja olen kaikessa mielummin ylikorostuneen innostunut kuin elämän haasteiden alle alistunut. Tänään en ainakaan ole vielä luovuttanut, toivottavasti näin on vuodenkin päästä ♥

Voikaa hyvin ja muistakaa että vertaistuki on äärettömän tärkeää ♥ Siksi olen kaikista viesteistä/kokemuksista/tunteiden jakamisesta erittäin kiinnostunut ja otan kommentteja ja viestejä vastaan oikein mielelläni ♥

2 kommenttia:

  1. Täällä toinen fibrolainen komppaa - liike, elämykset, uni - ne ovat parhaat lääkkeet. Harmi vain, että silloin kun se uni häiriintyy, ei jaksa muutakaan ja kierre on valmis. On vain opittava olemaan itselleen armollinen ja levättävä. Nämä kosteat ja viileät säät on ihan pahinta - joka paikkaa kolottaa ja aamuisin tuntuu, että kävelee kuin puu-ukko, turvottaakin. Mutta kun vain saa jotenkin punnerrettua itsensä ylös, niin päivässä on monta tuntia, jolloin ei aina edes muista koko fibroa! Ja pian on valoisampaa ja lämpimämpää - sitten taas helpottaa. Itse päätin aikoinaan, kun diagnoosin sain (itse diagnoosi oli helpotus, sillä vuosien piinan jälkeen taudilla oli sentään nimi), että tälle taudille en perkules sentään anna periksi. Välillä on ottanut koville, mutta periksi en ole antanut. Tsemppiä sinulle minun reumalääkärini sanoin: "Muista niinä aamuina, kun huudat kivusta sängyn pohjalla, että tämä on tohtori X:n tauti - sattuu niin pirusti mutta ei tapa." No - vielä en ole siellä sängyn pohjalla huutanut vaikka lähellä on ollut;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos viestistäsi ♥ Olen kokonaan unohtanut vastata jo aiemmin ♥
    Olemaan itselleen armollinen on asia jossa on paljon vielä opeteltavaa... Jotenkin ei haluaisi hyväksyä, että on ongelmia terveyden kanssa ja sitten oireiden ollessa pahimmillaan ui tosi syvissä ajatuksissa ja draamakuvissa!
    Mulla tönkkö olo kestää koko päivän ja odotan enemmän kuin ikinä kevättä, jotta näen onko oloon ja kroppaan tulossa helpotusta! :)
    Jalat on tällä hetkellä heikko lenkki ja pelottaa josko taustalla sittenkin vielä jotain muuta koska olo ei helpota aamullisen jäykkyydenkään jälkeen... Saa nähdä mutta olen päättänyt lisätä liikuntaa ja katsoa ennekuin alan enempää enää itseäni pelottelemaan!
    Tsemppiä sinnekkin ja kohti valoa, lämpöä ja kevättä tässä mennään ♥

    VastaaPoista

Ihana komenttisi piristi minua varmasti, kiitos <3