Viime vuoden yksi luetuimmista postauksista oli kun kerroin sairastuneeni fibromyalgiaan. Tai olin varmasti sairastanut tätä jo tietämättäni muutamia vuosia, mutta reumalääkäri sen sitten viimein diagnosoi minulle! Kohtasin viesteissä muita saman sairauden kanssa kamppailevia, sain vertaistukea ja ymmärrystä ♥ Kiitos kaikille niistä ♥
Tämä fibro vaatii edelleen sulattelua. Hain kirjastosta heti diagnoosin saatua kirjan, Herra fibro ja minä. Samaistuin! Itseasiassa kirjan ensimmäiset sivut olisin voinut kirjoittaa itse, oirekuva alkoi täsmälleen samalla tavalla, kun kirjan kirjoittajalla.
Siltikin epäusko valtaa mieltä hyvin usein. Pelkään että minulla sittenkin on joku vakavampi sairaus taustalla, varsinkin silloin kun oireet on voimakkaimmillaan. Ja nyt ne on!
Tammikuu on ollut minulle jo usean vuoden ajan vaikein kuukausi vuodesta. Kylmä, pimeä, luminen, piiiiiitkä ja tylsä! Nyt fibron hypätessä kyytiin, tuntuu se moninkertaisesti vaikealta. Siksi muutama vuosi sitten keksin että Tammikuuhun on keksittävä aina jotain odotettavaa, jotain pientä vaihtelua vaikka reissulla tai jotain muuta kivaa. Se on kyllä osittain toiminutkin lievittämään tätä kevään ja lämmön odotusta ♥
Tämän vuoden alku ottikin vaan ihan omat suunnitelmansa ja sairastin kaksi viikkoa influessaa. Sen jälkeen viilsin sormeen oikein mojovan haavan ja sitten olikin jo polven vuoro turvota ja kipeytyä. Ei ole ollut siis ihan paras vuoden alku!
Välillä täytyy saada kunnon itkupotkuraivarit että jaksaa taas hymyillä. Se hetki mulla oli toissailtana. Istuin sohvalla ja purkasin pahaa mieltä. Jännitin töihin menoa, kuinka polvi jaksaa seisomatyössä ja kaikki tuntui vaan niin epäreilulta. Vastahan käden kanssa meni monta vuotta ennenkuin oppi sen kanssa elämään niin että tietää omat rajansa. Nyt sitten lisää lunta tupaan vaikka ulkona sitä ei ole nimeksikään... Kummallinen talvi, kaikinpuolin!
Tänä aamuna puin jäykkiin jalkoihini uuden uutukaiset ulkohousut. Vedin toppatakin päälle ja hanskat käteen. Oli aika siirtyä astetta enemmän epämukavuusalueelle. Katsottava kumpi meistä nyt sitten oikeesti määrää, minä vai fibro. Lähdin kunnon lenkille. Tiesin että turvonnut polvi ei ainakaan helpotu tällä, mutta joku on myös sanonut että liike on lääke ja vaikka olenkin huono syömään lääkkeitä oli tätä kokeiltava. Haittavaikutuksia mietitään sitten jos niitä tulee. Ja jos tämä sittenkin auttaa, saan helpotuksen tunteen siitä että ehkä tämä sittenkin on vaan tätä fibroa ja sen kanssa on opeteltava taas uusia rajoja ja ehtoja.
Kävellessä parasta oli linnunlaulu metsässä, tikan koputus puuta vasten. Inhottavinta oli jäykkä kroppa ja tahmeat jalat lenkin loppumetreillä koska olinhan valinnut joka risteyksessä vielä vähän pidemmän reitin... mutta selvisin kotiin asti ja vaikeinta on tällä hetkellä ajatella että on selviydyttävä vielä monta kertaa sen hetken yli, kun ei vaan huvittaisi! Mutta kliseisesti täytyy todeta että kyllähän ne kuumuudesta ja punoituksesta hohkaavat posket oli pitkästä aikaa ihana tuntea ♥
Vuosi siitä kun allekirjoitettiin tämän talon lainapaperit ♥ Vuosi on ollut tupaten täynnä kaikenmoisia tunteita laidasta laitaan, hurja määrä tekemisen meininkiä, mutta onnellisena siitä että tämä talo oli just niin unelma kun sen silloin ensimmäisen kerran koin tullessani tämän talon ovesta sisään ♥
Koti ♥
Mulle tuli tarve kirjoittaa tämä teksti taas siksi kääntöpuoleksi mitä yleensä somessa edustan. Haluaisin aina muistuttaa niitä jotka elää vaikeuksiensa keskellä että oikea asenne elämään auttaa hurjasti. Täytyy osata olla itsekäs ja valita elämäänsä niitä asioita jotka tekee onnelliseksi. Kaikkea ei tietenkään saa heti, isoja unelmia ei ehkä koskaan, mutta tärkeintä on positiivisuus, elämän myönteisyys, iloisuus ja tapa kohdella muita ihmisiä hyvin!
Minä en ole päästänyt irti siitä mikä on mulle tärkeää. Kivuista, väsymyksestä ja muista oireista huolimatta sisustan, remontoin, shoppailen ja olen kaikessa mielummin ylikorostuneen innostunut kuin elämän haasteiden alle alistunut. Tänään en ainakaan ole vielä luovuttanut, toivottavasti näin on vuodenkin päästä ♥
Voikaa hyvin ja muistakaa että vertaistuki on äärettömän tärkeää ♥ Siksi olen kaikista viesteistä/kokemuksista/tunteiden jakamisesta erittäin kiinnostunut ja otan kommentteja ja viestejä vastaan oikein mielelläni ♥