keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Alivuokralaisena fibro!

Tämä sisustuspostauksesta täysin poikkeava teksti tuntui heti oikealta kirjoittaa. On helpompi kertoa se kaikille yhtä aikaa, kun kyllästymiseen asti erikseen. Toisaalta tuntui että tämä on myös nyt niille, jonka elämä on täynnä epätoivoa ja blogini lukeminen pelkästään ärsyttää! Haluaisin raottaa näiden ihmisten silmiä siitä että kaikkien näiden kuvien ja "kuorrutuksen" takana elää ja hengittää ihminen, jolla on elämässään paljon myös vastoinkäymisiä takana sekä kokonaan vaiettu iso trauma jota en koe vielä tälläkään hetkellä haluavani avata enempää täällä kuin sivuuttaen mahdollisesti syytä miksi meille muutti fibromyalgia! Siltikin minusta on helpompi, mukavampi, onnellisempi elää ja olla positiivinen kuin hukkua mustaan negatiivisuuteen joka käärii nopeasti ihmisen kuin tukahduttavaan makuupussiin ilman avattavaa vetoketjua.... Haluaisin niin kovin korostaa sitä että asenne ratkaisee hyvin paljon elämässämme ♥



Ne ketkä on seurannut minua ihan alusta asti, saattaa muistaa että aloitin kirjoitella blogia vuonna 2013 sairaslomalla. Minulla oli ollut leikkaus sormessa josta sitten kipu helvetti levisi vasempaan käteen ja myöhemmin löytyi TOS oireyhtymä ja hermopinne kädestä. Kävin Orttonin kipujaksoja, kuntouduin, rimpuilin työpaikassani eri työpisteiden välillä johon loppujen lopuksi väsyin henkisesti niin paljon että otin lopputilin! Elämäni yksi parhaista päätöksistä. Minulta ei ole koskaan löytynyt rohkeutta hypätä benjihyppyä, mutta hyppy tyhjään tuntemattomaan ei enää tuntunut missään.
Olin saanut rauhan ♥

Maanantaina istuin melko rauhallisena ja luottavaisena reumapoliklinikan aulassa odottaen lääkäriä. Niin monet lääkärit, tutkimukset ja kuntoutukset läpikäyneenä, enää pieni kutkuttelu mahassa kieli jännityksestä. Kivut jaloissa oli vaivannut minua nyt jo lähes vuoden verran, oli jäykkyyttä, vaikeutta laskeutua rappusia ja aamuisin vessaan meno on yhtä tuskaa tai entäs työpäivän jälkeen autosta nouseminen. Olin siis melko innokas löytämään tälle kaikelle syyn!
Univaikeudet oli uusi juttu, josta tosin syytin jo toista puolen vuoden sisään ostettua uutta sänkyä... ei tuntunut löytyvän mistään enää tyynyäkään mikä tuntuisi hyvälle. Mahavaivat, päänsäryt, väsymys ja muut oli toisella listalla, ei liittynyt asioihin mitenkään, tai niinhän luulin!



Nousin tutkimuspöydältä, jolla olin maannut ultrattavana, tutkittavana ja tökittävänä. Rintaranka ja olkapäät oli tulessa. Tokaisin reumalääkärille että osasitpa oikeista paikoista nyt satuttaa... Lääkäri katsoi minua aika vakavasti ja totesi että sulla on aivan selvä fibromyalgia!!!!! Tiedänkö siitä mitään?

Sen verran tiesin etten halunnut enempää tietää, alkoi vähän itkettää. Taisin todeta lääkärille että et voi mitenkään minulle semmoista diagnoosia tehdä mitä ei tunnusteta vieläkään sairaudeksi ja missä ihminen luokitellaan luulosairaaksi. Lääkäri tyrmäsi täysin minut. Tämä sairaus on olemassa ja se on sinussa. Kaikki kipu mitä tunnet on totta ja taidat tuntea kipua aika lailla joka paikassa.... tottahan tuo oli. Ne päivät ettei missään mitään tuntuisi on vähissä ja on ollut nöyryyttävää valittaa usein, löytämättä syytä ja syyttäen itseäänkin liioista kuvitelmista....

Lääkäri sanoi että monesti yhteistä on fibro ihmisille olla hyvin tunnollinen ja huolellinen. Ahaa, ai miten niin löysin tästä(kin) kohtaa jotain minulle kuuluvaa.. 

Fibron syntymekanismihan on tuntematon, mutta arvellaan sen johtuvan esim. kovasta stressistä, sairaudesta tai jostain kipukokemuksesta. En edes lähde arvailemaan kuinka kauan tämä salamatkustaja on minussa lymyillyt. Nuorena minulla on ollut erittäin traumaattinen kokemus, jossa minut on pahoinpidelty erittäin väkivaltaisesti ja siitä johtuva pitkä kipujakso tietenkin olisi voinut laukaista tämän tai sitten erittäin stressaava kivulias aika sormileikkauksen jälkeen. Mutta syntyperästä viis tähän en suostu katkeroitumaan!
Lääkäri selitti käsillä suuresti elehtien kuinka keskushermostoni välittäjä aine kaapelit on menneet rikki ja niistä vuotaa liikaa kipuimpulsseja kehoon ja toisaalta estää poistumasta kipuaistimuksia.

Olinko ollut lapsesta asti notkea?? Eikö kukaan ikinä ole huomannut että sinulla on yliliikkuvat jäsenet? Pyörittelin päätäni... Ei kai... Mutta totta oli että uhkeista muodoistani huolimatta olen notkea vieläkin :D Tämä siis myös erittäin yleistä fibroa sairastavalle! OK!

Selvisi myös miksi tekisi mieli kömpiä talveksi karhujen kanssa nukkumaan. Fibro ei tykkää vedosta, kosteasta, kylmästä. Se tykkää lämmöstä ja monesti etelän matkalla kaikki tuntuu erityisen hyvälle. Nyökyttelin päätä, niimpä tuntuu!! ♥
Saunan jälkeen tosin tulee "krapula", nyt oli lääkärin vuoro nyökytellä!

Aivosumu oli pelottanut minua jonkin aikaa ja olin diagnosoinut itselleni jo varhaisiän dementian. Muistissa on ollut takkuisuutta eikä välillä heti meinaa muistaa sanoja. Keskittymiskyky on joinain päivinä vaikeaa ja tuottaa sitten komiikkaa päiviin. Mutta tämäkin on varsin yleistä kun fibron kanssa kaveeraa!

No miten me nyt sitten tämän kuokkavieraan kanssa jatketaan elämää.. Oikeastaan ihan samalla tavalla kuin tähänkin asti. Olin jo osannut opetella keinoja kipujen kanssa elämiseen, mutta nyt samalla on huojentavaa että lähipiiri sekä minä itse ymmärtäisimme paremmin kaikkia oireita ja ehkä helpommin yritän olla itselleni armollinen. Olin siis alitajuisestikkin tehnyt oikean ratkaisun myös osa-aika työn aloittamiseen koska tuntui että sen vaatimat ponnistukset on minulle juurikin sopivat!
Omat hetket, rauhoittuminen, rentoutuminen ja semmoisen tekeminen mistä tulee hyvä mieli on tärkeitä, oikein lääkärin määräyksestä tämä, vaikka olinkin jo toteuttanut tätä pitkälti ennen diagnoosia. 

On siltikin yllättävän vaikea vastaanottaa tämmöinen diagnoosi joka on kovin kiistelty mutta kuitenkin maanlaajuisesti laajasti tutkittu ja joihin oikeat lääkärit vakaasti uskoo.

Nyt marssin kirjastoon etsimään kirjan herra fibro ja minä. Sieltä kuulemma saattaa löytää enemmän itseään lukuisten reumaosaston lippusten ja lappusten lisäksi. Masennu toivottavasti en ikinä, vaikka se on kuulemma myöskin hyvin yleinen piirre fibrolaisille... Ymmärrän täysin ♥ Koko ajan kipu elämää eläessä ei ole kaikki päivät todellakaan helppoja vaikka olisi kuinka diagnosoitu, eikä aina tarvitse jaksaa.
Silloin minä otan torkkupeiton kainaloon sohvalle ja käperryn itkemään, mutta hetken mennessä ohi, muistan kaiken ihanan ympärillä, miehen ja ison perheen jotka jaksaa lähellä vaikka se välillä varmasti rasittaakin. Ystävät isolla Yyllä on kultaakin kalliimmat. Tekin siellä somemaailmassa! On oma ihana koti jota sisustaa kaikella ylimääräisellä rakkaudella ♥

                           Voikaa hyvin ♥

tiistai 12. marraskuuta 2019

Jo joutui taas tämä armas aika ♥


Johan on mennyt hupsahtaen aikaa viimeisestä postauksesta! Syksyn lempeydestä ja värikkyydestä  ollaan siirrytty huomattavasti harmaampiin, pimeimpiin ja lyhyempiin päiviin. Taas kysellään kilpaa somessa onko liian aikaista kaivaa kaamosvaloja esiin, paistaa joulutorttuja tai muuten vaan joulutella. Ja ne jotka ei tykkää joulusta, tuovat sen pontevasti esille! Vaikka ei välttämättä tarvitsisi, on myös ihan ok olla tykkäämättä! Minä nautin sitten niidenkin edestä tästä ajasta ♥

Tänä vuonna olen myös viimein tajunnut että mullahan on vuodessa selvästi viisi vuodenaikaa!
Talvi ---> Kevät ---> Kesä ---> Syksy ja ihana joulu ♥ Tänäkin vuonna, heti Halloween juhlien jälkeen lähti lapasesta koko homma ja Marraskuun alusta oli koti täynnä tuiketta ja tunnelmaa. Niin paljon mukavampaa kestää tätä pimeyttä ja väsyttävää kaamosta ♥


On pakko kyllä myös myöntää jotakin. Olen aina väittänyt etten stressaa joulusta, lähinnä lahjoista. Mutta stressaan!!! En niiden ostamisesta, en miettimisestä mitä kenellekkin käärisi pakettiin, mutta lopputulemasta. Jos "vähän" myönnän olevani Perfektionisti, niin tässä nimenomaan on se heikko lenkki. Vuoden tärkein ja ihanin juhla ja minä keskiössä vastuussa siitä että jokainen löytäisi paketistaan jotain mikä saisi oikein hyvälle mielelle.
On ihan paras joululahja minulle jos joku sanoo sen tänäkin jouluna ----> Tämä on kyllä paras joulu ikinä ♥ ;)




Vaikka lahjat ei olekkaan se pääjuttu joulussa, mutta valehtelematta yhtään, onhan ne aika tärkeässä roolissa monissa lapsiperheissä! Onneksi tässäkin asiassa saa olla montaa eri mieltä ja olla sataa eri perinnettä :)
Olen itse helpottunut että leikkaa, liimaa askartele koko joulukuvasto joulupukin listaan on meillä ohi! Lahjalista meillä kyllä tehdään mutta nykyaikaisesti teinien kanssa vatsappi ryhmään. Sieltä se sitten aika järjestelmällisesti tulee toteutettua, koska tässä kohtaa ei ole kykyä eikä varsinkaan halua lähteä sooloilemaan :D
Muutama yllätys paketti sitten kruunaa aattoillan jännityksen ♥



Jo muutosta lähtien mietin millainen olisi ensimmäinen joulu tässä kodissa. Mihin laitan mitäkin ja mikä väri nousee sisustuksessa esille. Viime vuonnahan oli erittäin trendikkäänä vaaleanpunainen ja meidänkin joulukuusessa välkkyi ruusukulta palloissa.
Tänä vuonna havunvihreä ja pienet kuuset ihastuttaa. Rouhea rottinki tuo rustiikkia tunnelmaa ja aina luotettava valkoinen kruunaa tunnelman. Lämmin onnellinen olo tulee takassa räiskyvästä tulesta sekä sinne tänne ripustetuista kaamosvaloista ♥ Vanha puuhella keittiössä tuo sopivasti vanhan talon tuntua, yksi ehdoton super ihanuus tässä talossa!!




Syksyn Perfect Home sisustuskutsuilta kotiutin uuden tonttuperheen meille ja suloiset kuuset löysin clas Ohlssonilta. Iso lyhty Riviera Maisonilta, Sisustusliike Dreamsista ♥
Vinkki myös miten helposti saa vaikka vihreät kuulat tarjolle kahvipöytään kauniisti, laittamalla jokainen erikseen pieniin karkkivuokiin lasikulhoon ;)



 Ilman tähtiähän ei joulu tule myöskään ♥ Niitä on ripustettuna olohuoneeseen ja keittiöön sekä lasitetulle terassille! Niitä löytyy glögimukeista, torkkupeitoista ja rottinkisina tarjoilu koreina. Ikisuosikki mikä joutaa Tammikuussa taas jäähylle varaston laatikoihin, koska tulee ähky ja hyvä niin. Sillä tavalla ne vuodenajat pitää vuosi vuodelta kiinnostuksensa yllä! Mutta en missään nimessä voisi kuvitella saavani joulusta hetkellistä kyllästymistä jos en soittelisi jouluradiota Lokakuun lopulta ja koristelisi kotia Marraskuussa. Joulukuusen kanssa olen joutunut jo pidättelemään itseäni, semmoista se on tämmöisen hassun joulu hössöttäjän elämä ♥




Makrame jakkara ja lyhty sai kaveriksi ihanat matot makuuhuoneeseen ♥ Toinen on äidiltä nimipäivälahja, toisen hankin itse. Matoissa on kaunis pehmeän beige sävy, valkoisen rinnalle pyrkii selvästi uusia sävyjä :)





Tontut ♥
Muutaman vuoden tauon jälkeen pääsin lukemaan myös Suomalaista tonttukirjaa lapsenlapselle ja omat tytöt oli myös sohvalla kuuntelemassa ja muistelemassa miten tätä kirjaa luettiin monta vuotta joulun alla iltasatuna ♥

Kun omat lapset on kasvanut jo nuoriksi ja aikuisiksi, jatkuu lapsenlapsien kautta aattoillan taika ja jännitys joulupukkiin. Ihana seurata kuinka omien lapsien kanssa tehdyt perinteet siirtyy seuraaville sukupolville ja olen onnekas saadessani seurata niitä koko ajan lapsenlapsien lähellä ♥
Toivoisin että minulle yksi tärkeimpiä asioita, kokoontua säännöllisesti yhdessä perheenä yhteen, säilyisi niin pitkään kun mahdollista!! Ei mikään ole niin tärkeää kun yhdessäolo ♥
Ja niin tehdään taas tänäkin jouluna kun monta sukupolvea istuu äitini luona joulupöydässä, kaikki rakkaista rakkaimmat samassa paikassa, samaan aikaan, paras joululahja ♥

Kiitos jos vielä olet jaksanut odottaa postauksiani! ♥