tiistai 31. tammikuuta 2017

Tammikuun viimonen!

Nopsasti meni tämän vuoden ensimmäinen kuukausi!! Yleensä Tammikuu on piiiiiiitkä ja tylsä, mutta nyt on ollut muuta ajateltavaa niin paljon ettei ole kerennyt miettimään koko juttua. 

Tammikuussa ollaan monta vuotta peräkkäin lomailtu talvilomat. Viime vuonna sitten vaihtelun vuoksi Helmikuussa ja nyt kerkesin alkukuusta hätäilemään miten käy tänä vuonna koko loma ajatuksen ja meneekö se hiippailuiksi kotinurkissa kokonaan, mutta niin se vaan postimies toi kutsukirjeen isännälle kouluttautumaan Vuokattiin lasten talviloma viikolla, johon oli kutsuttu koko perhe ♥ Niin sekin asia sitten järjestyi! Mikä onnenkantamoinen ♥ Nyt sitten kuukausi jaksetaan vielä hyvin odottaa :)


 Miten sitten muuten on käynyt lupauksien ja odotusten...
Ehkä ei ihan niin rehvakkaasti ole aloiteltu liikuntaa niinkuin ajattelin, koska käden tilanne on edelleen hyvin huono, mutta vaalea leipä vaihdettiin tummaan leipään arkiviikolla ja veden juontiin kiinnitetty huomiota. Tänään aloitin omt hoitojen lisäksi kuntoutuksen ja kunhan alkuun päästään odotan että sieltä saadun avun kautta keväällä ollaan jo menossa taas lenkkipolulla kasvot kohti aurinkoa ♥

Viikko sitten otettu lopputili tuntuu oikein hyvälle ratkaisulle edelleen ja päätöksestä saatu palaute on antanut lisä rohkeutta ja varmuutta. Yksi vaikea tilanne heitetty harteilta, kummasti helpottaa kulkemista kohti parempaa! Hyvinvoinnin kannalta parasta pitkään aikaan!
Tää kalenteri on yksi mun lemppareista.  Just se juttu tähän elämän kohtaan. Ihania lauseita ja rauhoittavia kuvia kiireistenkin viikkojen keskellä. Kysymyksiä ja kehotuksia pysähtymään hetkeksi miettimään, missä sitä mennään ja millaisella vauhdilla ♥

Mielelläni vaihdan huomenna kalenterin sivun uuteen kuukauteen. Taas lähempänä kevättä, valoa ja energisyyttä. Voisin lentää talveksi etelään niinkuin muuttolintu, tullakseni taas keväällä takaisin kohti valoa. Selvääkin selvempää on, että olen niiden prosenttien sisällä ketkä kärsivät kaamos masennuksesta ja vaikka kuinka yrität siihen varautua, vie pimeys hetkeksi mennessään ja virta on hetkellisesti aivan loppu!
On vähän semmonen tunne kun tässä kalenterin sivulla. Tyhjä ja odottava. Kohta taas ideoita, tekemisiä, energiaa ja voimaa pursuaa yli sivujen ja kaikki on taas helpompaa. Kunhan se kevät ja valo vaan sieltä tulee ♥


maanantai 30. tammikuuta 2017

Rintamamiestalon tunnelmissa ♥

Vuoden ensimmäiset blogitreffit kahviteltiin eilen sunnuntaipäivän fiiliksissä ♥ Tällä kertaa oltiin Krissen kodikkaassa, ihanan kauniissa rintamamiestalossa toista kertaa kylässä! Krisse kirjoittelee blogia Arjen Helmiä
Minulle tämä koti on jo tutumpi, täällä tulee vierailtua silloin tällöin säännöllisesti, koska Krissen kanssa ollaan tekemisissä myös blogijuttujen ulkopuolellakin :) Tämä koti on aina kutsuva ja tunnelmallinen, niinkuin myös eilen ♥



Kahvipöytä oli taas niin herkku!! Meillä treffit suoritetaan aina nyyttäri teemalla ja sitä mietinkin eilen että miten tässä porukassa olen jättäytynyt täysin itseni aina kaupan armoille. Olen kova leipomaan ja kestimään meidän kodin vieraita, mutta näihin pitoihin saavun aina kaupan kautta. Meidän blogi porukassa on paljon erityisruokavalioita ja siksi ehkä sitten olen arka lähtemään toteuttamaan mitään "erikoista" vaiko vaan laiska etsimään ohjeita :D
Maha turvonneena näistä pidoista aina kuitenkin poistutaan!



 Tässä kodissa on paljon huolella valittuja yksityiskohtia, kauniita tekstiilejä ja vanhoja huonekaluja. Tuunattua ja uutta, jotka muodostavat tasapainoisen upean kokonaisuuden. Suurin osa meidän bloginaisista asuu juurikin näitä ihania vanhoja tunnelmallisia rintamamiestaloja ja hetken mietinkin iltasella kotisohvalla että mitä minulla on omalla kodillani tarjottavana näiden ihanuuksien rinnalla. Ei meillä olla trefattukkaan kun kerran. Ehkä kuuluisin itse porukkaan tuunatut vuokrakodit :D 
Olohuoneen nojatuolissa istuessa on näkymä moneen suuntaan rauhallinen ja selkeä. Tähän laittaisin ehkä punaisen maton, niinkuin suomen kauneimmissa kodeissa :)


Iltapäivä hurahti porukalla metelöiden taas nopsasti ja oli niin mukava olla ♥
Kotiin päästyään sitä rupeaa jo odottamaan seuraavia treffejä, aina yritän päästä näihin osallistumaan koska rakastan kaikkea kaunista ja jokaisessa näissä kodeissa on se aivan oma persoona havaittavissa, niinkuin emäntäkin ♥

Kiitos sunnuntaipäivän seurasta ja ihanan kodin tunnelmasta Krisse Arjen Helmiä
            Marika palanutta siirappia ja pumpernikkeliä
                                     Laura Raparperin alla



perjantai 27. tammikuuta 2017

Viime viikonlopusta...!

Uusi viikonloppu edessä eikä edellisestäkään oo kuulumisia laiteltu..! Vähänkö aika vaan hurahti taas :) Mutta ennenkö vähän fiilistelen teille mun ihanaa viime viikonloppua niin KIITÄN JA KUMARRAN NÖYRÄSTI kaikille tsemppi kommenteille viime postaukseen ♥ ♥ ♥

Eniten nousi esiin sana rohkeus sieltä vaikka mä en aluksi mitenkään ajatellut olevani rohkea. Tunsin vaan joutuneeni puun ja kuoren väliin ahtaalle ja sieltä pakotettuna tein ratkaisuni. Vaihtoehtoja oli jatkaa yhteiskuntaa vastaan yksintaistelua (perheen katsoessa ja kärsiessä sivuvaikutuksista), itkeä säädettyjä lakeja (joita kukaan sen säätäjä ei ole itse joutunut kokemaan)  ja tyhjää pankkitiliä. No pankkitilin saldo on edelleen sama :D mutta tulevaisuudessa, viimeistään kesällä saan taas omaakin tuloa. Jännäksi meneekin tuo asia saanko karenssia vai ei!?! Toisiko yksi hakemus/vetoomus jo vihdoin kaivattua onnea! Tuoko raha sitten onnea? NO KYLLÄ tässä tapauksessa, tästä kysymyksestä nimittäin meillä oli mielettömän hyvä keskustelu pojan kanssa yhtenä päivänä. Todettiinkin keskustelun lopussa että on tyhmä sanoa että raha ei toisi myös onnea, tietysti aitoa rakkautta ja ystävyyttä sillä ei voi ostaa mutta onnea sillä saa. Onni on suhteellinen käsite ♥



Viime viikonloppuna vietettiin ihana onnellinen vuorokausi Lahdessa miehen kanssa kahdelleen ♥ Usein tulee käytyä Helsingissä, vaikka Lahti olisi meiltä puolet Helsingin matkasta. Mutta nytpä käytiin ja todettiin että tänne joskus uudestaankin! Lahden seurahuone oli suunnitelmiimme just sopivalla sijainnilla ja sisältä viihtyisä ja mukava hotelli.
Saatiin vanhemmalta pojalta joululahjaksi lahjakortti joka käytettiin huonemaksuun ( kiitos T ♥ ) ja joulupukilta ruokalahjakortti meille ennestään tuntemattomaan harald viikinkiravintolaan. Pöytä oli varattu seitsemäksi ja hotellista oli ravintolaan 5 minuutin kävelymatka. Kätevää kun yleensä tulee ahmittua koko rahan edestä... jaksaa vielä raahautua takaisinpäin huoneeseen köllölleen :D




Tunnelma sisään astuessa oli lämmin ja kotoisa. Rouheat puiset pirttipenkit ja pöydät, saviastiat, taljat ja "kalliomaalaukset" seinissä, että mä tykkäsin heti ♥
Tarjoilija oli pukeutunut teeman mukaiseen asuun ja tarjoili meille alku alkupaloiksi kuivattua ruisleipää voisulan kanssa.
 Sitten tilattiin VERÄJÄN VIEREN VIHREÄT

Ihastuin ruokalistassa kekseliäisyyteen ja annoksille annettuihin nimiin. Hauskasti toi tunnelmaa lisää valita ruokia Hilden punajuuri miekasta, pippuripihviä karhunkaatajan hoviin :)

Salaatti oli pehmeän makuista ja miellyttävän kokoinen annos.
Pääruuaksi valittiin SVEIN HAARAPARRAN KILPI


 Sitten ei puhuttukkaan enää mitään. 15 minuuttia lähes täydellisessä hiljaisuudessa syötiin ja nyökkäiltiin. PARAS ruoka ikinä mitä ollaan ravintolassa syöty! Nyt jäi kakkoseksi Kreikan Pargassa syöty pihvi bernais kastikkeella :D
Maha ihan pinkeänä siirryin jälkiruoka listaan. Huomaa siirryin, yksikkö muoto! :D Oli siis toisen mahan vuoro, miehillä ei ole semmoista, ei ainakaan minun miehellä. Hän syö miehekkäästi itsensä aina pääruuasta niin ähkyyn ettei kakuista enää piittaa. Minä tein tämän uhrauksen hänenkin puolestaan ja tilasin päreen täyteen herkkuja ♥ hih...
HJÖRDIS HERKKUSUUN PÄRE

Ja tässä hotellissa oli mahdollisuus paistaa vohveleita itse joissa taikina oli laiteltu annoskokoihin pieniin lasipurkkeihin, niin söpöt!
Aivan ihana idea ♥ 

Ennen kotiinpaluuta käväistiin katsomassa Finnmarin tehtaanmyymälän kevättä. Ja siellähän sitä löytyi vaaleanpunaista. Mun kevät väri!
Löytyikin sitten torkkupeitot sohvalle talvijuttujen tilalle ja Kärkkäiseltä hempeän väriset tyynyn päälliset. Kahdenkeskinen aika kyllä virkisti mieltä ja taas on kiva yhdessä perheenä tehdä juttuja.  Jaksaa taas ihmeesti.
Ja luulen että tuo viikonloppu oli myös sysäys mun tiistaiselle ratkaisullekkin.  Löytyi voimia toimia niinkuin oikealle tuntui!

Ihanan iloista uutta viikonloppua sinulle ♥ Onko suunnitelmia?

tiistai 24. tammikuuta 2017

Uuden edessä!

Tänään oli ihan tavallinen aamu. Heräsin ja otin auki ensimmäiseksi facebookin. Silmiini siellä osui teksti äidistä joka menetti pienen, viisivuotiaan pojan syövälle. Tuli avioerokin siinä. Silti äidin piti jatkaa elämää eteenpäin, koska oli pienempi poika, täytyikin jaksaa! Tuli hetkellisesti todella surullinen olo. Kyyneleitä pyyhkiessä tyynyn kulmaan huutelin heipat kuopukselle eteiseen joka oli lähdössä kouluun. Mun lapsi, kaikki lapset on elossa ja terveinä, melkein tunsin huonoa omaatuntoa, kun ajattelin lapsensa menettänyttä äitiä. Muistinko mä oikeesti olla oikeista asioista onnellinen. Onko kaikki aika mennyt asioiden vatvomiseen ja miettimiseen, papereiden täyttämiseen, pettymyksien itkemiseen ja miten me pärjätään kysymyksiin...
Nousin istumaan ja kuuntelin hiljaisuutta. Katselin ympärilleni kodissamme ja mietin että mitä hemmettiä mä olen tässä tekemässä...?
Ihan kun joku olisi avannut mun silmiä yhtä-äkkiä tuon äidin tarinan kautta. Niinkuin ilmaan olisi heitetty kysymys että jos tämä äiti selvisi tuosta osasta elämäänsä, etkö muka sinäkin selviä? Unohditko itsesi johonkin? Olisko elämällä tarjota jotain toista ovea, olenko edes yrittänyt avata? Missä mun rohkeus ja itsevarmuus on?

Istuin sohvalle teekupin kanssa ja soitin muutaman puhelun. Toisen puhelun lopussa tiesin mitä mun oli tehtävä! Se tunne oli äärimmäisen voimakas. Se kupli mun mahassa ja mä hymyilin yksin sohvalla. Se hymyily tuntui oikeasti pitkästä aikaa hyvälle. Tiesin että tää päätös oli ainoa oikea tässä tilanteessa! Ja sitten soitin vielä yhden puhelun jossa kerroin haluavani lopputilin!

Lähtiesssäni työpaikalle kirjoittamaan papereita ja tyhjentämään kaappiani, ei lähtenyt auto käyntiin. Voihan kukka ja nauru, tää  ei oo totta. Naapurille huikkaus, annatko virtaa. Mutta mua ei suututtanut eikä musta tuntunut että taas mulle, vaan ajattelin että tää on tätä mun hassua elämää, mutta mä oon ihan kohta tekemässä yhden mun elämäni suurimmista ja tärkeimmistä päätöksistä tähän asti. Auton käyntiin saaminen olis pikku juttu :)

Kaikki katkeruus ja huonot fiilikset oli tipotiessään. Työtodistukseen nappasin kiitettävät arvostelut. Kiitos ja kumarrus, oli kiva olla, mutta nyt on aika jatkaa matkaa.
Tulevaisuus näyttää minne. Yksi tie päättyi, pääsin umpikujalta takaisin maantielle, siltä nyt tuntuu!
Olen onnellinen ja mulla hitto vie on oikeus siihen! ♥

perjantai 20. tammikuuta 2017

Mitä kuuluu?



Iloiset heipat sulle ♥
Mulla on aivan mielettömän energisoiva arki viikko takana. Tämmönen pieni hymytyttö oli mummilassa eiliseen saakka tyttäreni kanssa ja tänään herätessä huomasi kuinka mieli on kummasti piristynyt! Meillä opittiin ryömimäänkin ja kuinka ihana oli olla osa näitä ensimmäisiä kokemuksia ja nähdä tyttäreni aidon onnelliset tunteet lapsensa kanssa. Hän jaksaa olla niin paljon parempi äiti kun minä joskus silloin nuorena ♥ Kun tämä pikku neiti sitten starttasi kotia kohti, hetki menee aina palautuessa minullakin sohvanpohjalla, vaikka olenkin vielä nuori isovanhempi. Niin kovasti kuitenkin on tiivistä olemista pikkuisen kanssa.
Oli toisaalta ihana tänä aamuna herätä omaan tilanteeseen äitinä ja huomata kuinka vielä pari vuotta sitten vellova vauvakuume on haihtunut ja sai sängyn pohjalta huudella moikat ja hyvät koulupäivät jo isoille tytöille :)
Isovanhempana on ilo nauttia kaikista ihanista kokemuksista ja seurata kehitystä, ilman vanhemmuuden painetta ja velvollisuuksia ♥ Mummina olo on korvaamatonta!!!

Sisustuksen osalta täällä meillä joulukoristeet ja tähdet on suurinpiirtein varastoitu ja perinteinen Tammikuu siltä osin, että kovasti mietityttää mitä sitä kevät kotiin laittaisi. Ensimmäisiä tulppaaneja on kannettu kotiin maljakoihin ja nuuskuteltu niiden vastaleikkatuja varsia, mikä kevään ihana tuoksu!!! ♥ ♥ ♥

 Huomatkaa hennot koivunoksat joiden silmuista työntyy uutta elämää! Kevät on niin kaiken uuden alkua aina! Mä kyllä niin rakastan ja kaipaan sitä aikaa!
Taustalla näkyy päiväpeitto jonka raaskin pitkän mietinnän jälkeen käydä ostamassa alennusmyynnistä! Vaikka peitto onkin koottu monesta eri kankaasta, tekee harmaan sävy siitä sopivan rauhallisen!
Mitäs tykkäätte?

Aloitin OMT fysioterapia hoidot viime viikolla ja viikonloppu olikin sitten aika tuskaisa. Eilen kävin uudelleen ja tänään ei ole yhtään niin paljon kipuja jälkeenpäin, jospa tässä parempaa kohti oltaisi menossa tässäkin asiassa. Kovasti olen myös lueskellut kirjoja, joissa mietitään henkistä jaksamista ja sen vaikutusta fyysiseen olotilaan. Etsin voima ja mietelauseita, katselen kauniita kuvia ja voimaannun joka kerran jälkeen vähän kerrallaan noista ihanista kirjoista.
Asenteesta kirjoitin Tammikuun ensimmäiseen postaukseen ja hetken herpaantumisen jälkeen voin todeta ettei se ole mihinkään hävinnyt, kyllä mä en aio hukata itseäni murheiden alle ja olla huomaamatta kaikkea onnekasta joka mun ympärillä on ♥
 

Kuvasta puuttuu hömppä romaani jota luetaan iltasella ennen unimasaa :D

Tämmönen sillisalaatti postaus tällä kertaa, mutta pakko oli tulla vähän huikkaamaan kuulumisia! Mielelläni kommenteista lukisin myös mitä sinulle kuuluu? ♥
Nyt lähden raappaamaan tuulilasia, viemään kuopuksen juna-asemalle, joka matkaa kohti tyttären kotia, jäi ikävä ilmeisesti päälle yhteisestä ajasta ja tulen kotiin valmistelemaan pientä parisuhde reissua miehen kanssa ♥ ♥ ♥ Ette usko että odotan, viimosesta jo kulunut vuosi!!!
Siitä sitten terveisiä myöhemmin, nyt kaikille huippua viikonloppua!!! ♥ PUS JA HALIT!!



tiistai 10. tammikuuta 2017

Vauvamasukakku!




Ennen joulua sain viestiä ja kyselyä onnistuisiko minulta semmonen masukakku vauvakutsuille. Hetkeksi meni sormi suuhun ja parin sekunnin mietinnän jälkeen vastasin rohkeasti että tottahan toki onnistuu jos kakun tilaaja ottaa riskin siitä että on aivan ensimmäinen tämmöinen sarjassaan :D Olihan näitä masukakkuja tullut kaksi vuoden sisällä tilattua ja nähtyä livenä, netissä oli malli kuvia ja tyttäreltä sai leivonta vinkkejä vielä kaupan päälle, joten hullun luottavaisena kävin tuumasta toimeen.
Kakkupohjan ja täytteiden vuoksi en ollut huolissani, olinhan paljon kuitenkin kakkuja tehnyt, mutta eniten jännitti siistiin lopputulokseen pääseminen! Päällystäminen sokerimassalla ja sokerimassan värjääminen hieman myös aluksi mietitytti vaikka olin senkin kanssa tutut. Loppujen lopuksi tekeminen oli helppoa. Onnistuin värjäyksessä ja sokerimassasta askartelin kukkia koristeeksi vielä kakun päälle, oli taas kyllä kivaa puuhaa tehdä.
Tuliko toteutuksesta vahingossa ja aloittelijan tuurilla näinkin hyvä, en tiedä, mutta olin tyytyväinen itse lopputulokseen. Mitään muuta toiveita kakulle ei ollut kuin että  jotain sinistä, koska poikavauvan masua tässä juhlittiin, joten oli jännittävä luovuttaa kakku, kun ei tiennyt oliko lopputulos kuitenkin pettymys sitten saajalle. Kovasti kuitenkin sain kakusta hyvää palautetta jo hakiessa, joten jännitys oli turha ja oli hyvä mieli luovuttaa kakku yllätysjuhliin. Taisi tykätä kakusta myös juhlavieraat joten pääasia oli saavutettu. Oli ihana olla osa noita juhlia ♥ Koska vauvat ♥

 Nää on näitä mun tapoja rentoutua ja päästää ajatuksia pihalle samalla kun tekee jotain kivaa ja mieleistä.Tämä kakku hommeli tuli just oikeaan kohtaan tuomaan piristystä ja potkua nousta murehtimasta sohvan pohjalta kaikkea sitä mille ei voi tällä hetkellä mitään :)

Oikein mukavaa viikon jatkoa kaikille teille ihanille ♥
P.S Toista päivää mennään ilman karkkia ja pullaa, vieroitus oireita paljon ja päänsärkyä vähän mutta näillä mennään! Eipä se joulu voi olla ihan joka päivä ;)