Tassuterapiaa&Kissanpäiviä

Kukkuu..Mun olis varmaan aika hieman kertoa itsestäni ja perheestäni koska, huomaan että minut siis MINUT, perheen ainoan koiran, on sivuutettu näistä teksteistä kokonaan! Lisäksi saatan mainita tuon toisen karvaisen nelijalkaisen, joka siis asustaa saman katon alla mutta, on niin kopean tuntuinen vanhapiika välillä ettei siitä edes meinaa leikkikaveria saada.. Mutta siis minusta tämä kuitenkin aloitellaan :)
KRÖHÖM, olen siis kohta 10 kuukautta vanha Tiibetinspanieli, LUNA. Onhan minulla siis oikein hieno nimikin rekisteritodistuksessa, Taikalammen Mirabella mutta jostain syystä emäntäni koki sen hankalaksi ja alensi minut vain Lunaksi.. No olen kyllä kuullut tarkoilla korvillani että nimeni olisi Espanjaa ja tarkoittaisi kuuta joten on sitten isäntäväellä ollut kuitenkin hienoa ajatusta mukana tavis nimessäkin ;)
Tuossa kuvassa olen aivan pentu ja ihmeissäni tästä kaikesta uudesta mitä sain kokea viime kesänä joutuessani taloon jossa oli pelottavan iiiisot rappuset ja paljon Hobittin kokoisia ihmislapsia jotka kaikki yhtä aikaa olisi minun hienoa turkkiani lähmäisillä käsillään halunneet silittää ja kuolaisia pusujakin ne minulle antoi..Äkkiä tosin opin talon tavoille ja toteutin lapsilta opittuja tapoja :D

Tässä kuvassa olenkin sitten jo viisaampi ja isompi neiti. Minua sanottiin pienenä Karviseksi..kuulemma joku sarjakuvakissa =O En ymmärrä yhtään miten minut saatiin yhdistettyä johonkin alempiarvoiseen ja niinkin ylimieliseen eläimeen, vaikka tosin onhan tuo minun kaverini tuossa jo hieman heltynyt minuun ja minun ennakkoluulot ehkä hieman karisseet kissoista vaan aluksi kyllä oisin halunnut sen nenän laittaa hieman toiseen asentoon kun minua nokka pitkällään vaan katsoi ja sähisi. Mutta siihen karviseen...sain aina lenkeillä kuulla semmoista nimittelyä kun en vaan sitten yhtään jaksanut emännän ja isännän perässä taapertaa hiekkaisia ja AH, niin tylsiä pyöräteitä! Ja älytöntä oli se että perheen tyttölapsi ilmeisesti aloitteli jotain koulunimistä kehitystä ja minun piti muka olla mukana myös harjoittelemassa jotain koulumatkaa?! Aivan pöyristyttävää!! Pian opin vetämään perheen isäntää oikeista naruista(niinkuin naisten kuuluukin) ja heittäydyin makaamaan pyörätielle...Siinä sitten ei kauaa mennyt kun isäntä alkoi kummallisesti puhista ja pihistä ja naamasta vaihtamaan väriä ja kohta jo oltiin kainalokyydillä kotia kohti <3 lämpöistä ja mukavaa :)
Perheen äitiin tämä ei kyllä kauaa tepsinyt vaan hihna alkoi ikävästi kiristymään kaulan ympärillä jos yritti alkaa vetämään nelitassuilla vastaan, pian sitten opinkin jo että onhan se mukavampi tehdä pissit ulos kun sisälle haisemaan ja olikin aivan mukava kahlata heinikossa ja syödä kaikki irtotavara mikä eteen tulee... Jotenkin sekään ei sopinut mun emännälle..Se se vasta on välillä hankala tapaus..Kaikki kiva ois pitänny muka aina lopettaa ja mikään ei riittänny!

Tässä kuvassa mut sitten älyytettiin poseeraamaan herkkupalalla ( vaikka siis osaan sen kyllä ihan luonnostaankin) mummon tekemässä villapaidassa..No olihan se lämmin mut... Hmm... Oli kyllä hyvää se namipala..antaskohan ne lisää jos olisin lenkeillä hieman reippaampi, mut eeeeiiii, mie inhoan pakkasta :( ja toi villapaita ei siihen kyllä paljon auta kun mun herkät tassut jäätyy..

On mulla toinenkin kuva, viime joululta..nöyryyttävää, mutta haluan esitellä sen kuvan koska emäntäni ihan liikuttui jotenkin tämän kuvan ottamisesta..Se kun on kuulemma ihan hulluna siihen Joulu nimiseen tyyppiin..

Huh Hu, onneks tota kidutusta ei kestänny kauan ja emännän toive ei toteutunnu että tota kuvaa oltais ihan sukulaisillekkin laitettu kuulemma joulutervehdykseksi..Tarviiko mut sotkea siihen jouluun...Riitti kun kuva lähti johonkin naamakirjaan missä emäntä aina ja joka päivä käy.. ja kuulemma monta tykkääjää oli..Mikähän noitten ihmisten maku oikein on..? Vaikka olenhan minä melkoinen söpis, niinku minun emäntä aina sanoo kun vietetään laatuaikaa <3

On minun kait esiteltävä, no okei, paras kaverini, Alma kissa joka myöskin on kuulemma rakas emännälleni...Joskus tosin saisi olla tolkkua siinä paijaamisessa ja sylissä pitelemisessä..Saa nukkua emännän sängylläkin kun ihan itse siihen osaa hypätä...Minä en oikein pikku tassuillani ylety mutta on tuo minun kaverini melkoisen notkea kaveri :) On silläkin kuulemma rotu...joku Ragdoll.. Mutta kyllä minäkin pääsen sängylle silloin kun minut sinne nostetaan ja pääsen emännän kainaloon nukkumaan <3 Ihan paras paikka <3 Mutta juu, oltiin vissiin tossa kissassa! Eli onhan siitä nyt jo minulle vastusta eikä se enää niin kovin sähisekkään jos osaan olla nätisti. Joskus vaan haluan olla pentu ja ärsyttävä ja silloin Alma läimäyttää tassulla päähän niin kovaa että omat leikkikalut tuntuu paljon mukavammalta :) Onhan sillä kaunis turkki, myönnetään ja onhan se itsenäinen ja kiltti. Laiskakin se on ja joskus en millään jaksa odottaa sen heräämistä joten hiippailen sen viereen nukkumaan.. Yksi päivä onnistuin siinä täydellisesti ja olin onnellinen kun se antoi minun tulla sen viereen. Se on minun kaveri <3

<3

Mun piti vielä kertoa että rakastan kosteusvoiteita ja perhettäni. Inhoan pakkasta ja välillä Almaa (jos se inhoaa minua) ja mie oon onnellinen koira! Hau, Hau teille :)