Mulla on aivan mielettömän kipeä, mutta hyvä fiilis ;) Olin nimittäin eilen kuntosalilla ja mun poikani lähti mulle "personal traineriksi" sinne. Soitti mulle yksi päivä ja sano, että nyt ois oikeesti äiti se aika, että aletaan tekemään jotain sulle, teki mulle saliharjote ohjelman samana iltana ja eilen seiso uskollisena vahtimassa ja tsemppaamassa minua siinä vieressä kun epätoivoisena yritin suoriutua annetuista ohjeista! <3 Eikä kyllä sisu loppunut kertaakaan ja sieltä pois tullessa, horjuvin ja haparoivin askelin tunsin olevani jollain tavalla voittaja, pitkästä aikaa...!!!!!
Mullahan alko sairastelu jo melkein 2 vuotta sitten käden takia ja olen helsingissä, Orttonilla saanut siihen diagnoosinkin TOS oireyhtymä, muutama muukin diagnoosi siihen tupsahti kylkiäisiksi ja mie hetkeks luovutin. Vajosin tutkimusten ja aina vaan jatkettujen sairaslomien viidakkoon, vajosin siihen sairauteen enkä edes ajatellut hetkeen muuta, kun säälittävää elämääni ja ohi viliseviä kuukausia kun elin kivun kanssa, mutta onneksi mulla oli ystäviä, jotka kyllä aina jakso kuunnella minua :)
Nyt sitten olen herännyt siihen ajatukseen, että jumankauta mä en luovuta kyllä tekemättä itse asioiden eteen jotain, mä en suostu vaihtamaan mun elämää johonkin tuntemattomaan, ennenkö olen kokeillut tämänkin keinon, viimoisen oljenkorren mutta kuitenkin aika tärkeän! Mun on pakko saada nähdä sen kivun taakse, voitanko mä sen jos hetken vaan panostan itseeni täysillä ja olenko mä valmis tekemään itseeni muutoksen, vaikka se ei olekkaan helppoo enkä niin tule väittämäänkään!
Nyt siis mussutan tässä kaurapuuroa ja se maistuu jo tänään vähän paremmalta :D Mulla on jotenkin hyvä olo ja se tulee eniten sisältäpäin..fyysisesti mulla on semmonen olo, että mun kädet on ainakin yön aikana jäänny rekan alle :D Mä olen jo ensimmäisen vaikean ja kivuliaan askeleen ottanut ja olen itsestäni ylpeä, huomenna oisi sitten pitempi aamulenkki edessä ja sitä jo valmiiksi täällä mielikuvissa harjoittelen. Perjantaita ja uutta salipäivää en edes uskalla ajatella :) Mutta kaikille, jotka kipuilee tai jostain syystä taistelee samojen asioiden kanssa, mie toivottelen kaikkea hyvää ja reipasta mieltä, se on vaikeaa, tiedän! -Tartu hetkeen <3
Tokihan mun on nyt sitte teille laiteltava kuvaa siitä virkatusta pitsikorista, joka sitten löysikin omat asukkaansa hetimiten meille muuttaessa ja kyllähän tuo sopii :) Olisi ollutkin ohraruoholle liian iso!
 |
| söpöilyä <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihana komenttisi piristi minua varmasti, kiitos <3