tiistai 20. syyskuuta 2016

Iltaa olohuoneesta ♥


Moikka moi näin yötä vasten meiltä! ♥

Pari viikkoa taas vierähti ties minne. Viiminen viikko ollaan siivottu ja siivottu ja siivottu koiran karvoja pois talosta kun viimenään piti se päätös tehdä että koiran täytyi lähteä uuteen kotiin allergia oireiden takia. Tyttö oirehtinut hurjasti jo vuoden, poika enemmän ja vähemmän yskimällä ja minä poskiontelotulehduksissa, joten jostain päästä piti alkaa purkamaan tilannetta. Kyllähän sitä luopumista tehtiin jo keväästä asti joten enää oli jäljellä loppu kirpaisu kun pakkasi karvaisen perheenjäsenen tavaroita kassiin. Onneksi kuitenkin jäi sukulais perheeseen joten ikävän yllättäessä voipi hieman käydä rapsuttelemassa ♥ Tämä oli ratkaisu mikä vaan oli pakko viimenään tehdä!

Nyt sitten kun kerran alettiin tähän hommaan että matot ja verhot tai ylipäänsä kaikki mikä irti on lähtenyt on kiertänyt pesun ja pesukoneen kautta, oli helppo myös samalla tehdä jo pitkään muhinut maalaus urakka. Tai miehen oli... :D Minä en ole hirveästi kädelläni mitään yksin pystynyt tekemään muuta kun pesemään pyykkiä ja nostelemaan niitä kuivausrumpuun, ette usko että välillä on saanut ärräpäitä pidätellä kun on tahtoo heti ihminen..! (Tosin uskallan väittää että kärsivällisyys on kehittynyt viime vuosien myötä) ;)
Meillähän on kaikkialla siis tummanruskeat ikkunan pokat ja voi ihmettä minkä määrän ne voi imeä valoa itseensä ja mitkään verhotkaan ei ikinä tuntunut natsaavan tarpeeksi hyvin.  Joten mies sitten hyvänä päivänään lupasi viikonloppuna maalata nuo karseat rumilukset valkoiseksi :) Ja kattokaahan nyt mikä valtava muutos!!
 ENNEN!
Tämä hetki ♥


Maalaus suoritettiin vaan sisäpuolelta, ikkunan välit jäi ruskeiksi mutta riitti muuttamaan koko huoneen ilmeen kokonaan. IHASTUS ♥

Mitä muuta? No sohva ja piironki muutti paikkoja keskenään ja iso harmitus tuli kun vanha kaapelikela pöytä sai lähteä terassille, huomasin nimittäin päivänä eräänä että se oli aivan täynnä homepilkkuja... KÄÄK.. No niistä nyt joku aika sitten kovasti varoiteltiin ettei välttämättä sisätiloihin kannattaisi tuoda ja meille kävi nyt sitten niin, mutta terassilla on kyllä ihana!!! :)

Tyttöjen huoneesta tehtiin vaihtarit olohuoneen verhojen kanssa ja vaikka nuo on tosi kevyet ja ohuet verhot niin nyt sopii minusta tosi hyvin noiden valkoisten karmien kanssa tähän olohuoneeseen.  Ja onhan niissä tähtiä...taas ne tähdet tuli hetken jäädäkseen ♥

Parasta näissä muutoksissa on se ettei rahaa kulunut tällä kertaa kun pöydälle oleviin ruusuihin. Maalia löytyi vaatehuoneen hyllyltä ja ideat omasta päästä. Olen opetellut tekemään vaihtareita eri huoneissa olevien esineiden ja verhojen kanssa ja taas on vanhasta tullut uuden näköinen ♥

Hyvää yötä, ihanaa viikon jatkoa ♥



keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Minun aamuni :)


Mä sain vihdoin siivottua mun makuuhuoneessa olevan klaffilipaston sisällön kymmenistä unelmien talo&koti lehdistä ja muista hoikistu viisaasti opuksista ja tilalle viimeinkin se mitä sinne oli tarkoituskin laittaa eli läppäri! Meillä täällä pienessä kodissa ei ole semmoista ylellisyyttä kun tietokonehuone mutta tän kirpparilöytö klaffilipaston jälkeen sentään nurkkaus oli mahdollista vaikkakin sitten makuuhuoneessa yhdistettynä yöpöydäksi.

Täällä mä sängyn laidalla olen keikkunut aamusta ja käynyt piipahtelukierrosta pitkästä aikaa muiden blogeissa. Nyt on halu löytää uusia ihania blogeja,  josta saa taas lisää inspiraatioita ja innostusta oman kodin sisustukseen.
Sitte mä oon miettinyt kynttilöitä. Ihastellu niiden valoa ja tunnelmaa. Onneksi synnyin aikaan jolloin niitä  jo raaskii käyttää tunnelman luojina, joskus aikoinaan kun niitä säästeliäästi käytettiin tuomaan torppaan valoa. Ei ollut vara tuhlailla mokomaan tunnelmaan kun jouluna.
Kynttilän kaunis lepattava liekki on niin rauhoittava. Sillä on hyvin terapeuttinen ja rentouttava  vaikutus. Yhdistettynä hämärään ja saunan lämpöön se on luksusta! Joskus se oli vaan pakollista.
Niin ne ajat muuttuu, onneksi ♥
 Nyt on alkamassa aika kun näitä ihanuuksia ostetaan eniten. Niitä annetaan ja saadaan lahjaksi. Pimeässä pohjolassa imetään kynttilän valoa kun heikkopäiset auringon ollessa näkymättömissä monet kuukaudet. Joka vuosi varaston pursutessa vanhoista lyhdyistä ja kynttiläpurkeista on saatava joku uusi. Se vaan on niin. Minä ostin jo kesällä ystävän myydessä  kirpulla näitä purkkeja, niin nyt ei tullut heti hätä, hih...  Ja nää oli ihan täydelliset makuuhuoneen lipaston päälle. Tästä jatketaan muihin huoneisiin, levittämään kynttilöiden tunnelmaa ♥

Tunnelmallista päivää joka kotiin!! :)

tiistai 6. syyskuuta 2016

Toimintaterapiaa ♥

Huomenta syyskuun aamuun ♥ (älkää huomioiko rumaa kuormalava sohvan päätyä joka kaipailee vähän maalia pintaansa pienen terassi tuunauksen jäljiltä..siitä myöhemmin..) :D

Syksy on tullut. Vaikka aurinko paisteleekin komiasti aina välillä, ei se jaksa enää ylettyä kunnolla lämmittämään alas asti ja yöt olleet jossakin päin suomea jo viime yönä pakkasilla. Mä oon ihan valmis :) Ihana tunne!!! Viime keväänä mä mietin että tuliko musta syksyn inhoaja ja talven vainoaja mutta ei tullut, nyt kummasti syksyttää ♥

Mä olen fb puolella semmossen sivuston seuraaja kun Sydämeeni joulun teen ja siellä osa suunnittelee jo joulukuusen laittoa, ihan niin valmista meillä ei vielä ole :D Kiva huomata kuitenkin että ei tarvitse kaikkialla salailla jo mieleen hiipuvaa joulun aikaa vaikkakin en juhannuksena pystykkään pinnistämään vielä joulukuusen tuoksua nenääni ja mietinkin että en sitten ollutkaan kaikkein jouluhörhöin ihminen mitä vielä viisi vuotta sitten yksikseni ilman blogimaailmaa mietin...  Jos lipsautit sanan joulu Marraskuun alussa, sait ison huokauksen vasten naamaa tutuilta ja katseen pitäiskö tolle soittaa apua :D
Paitsi kotoa.
Mä oon saanu jouluilla ihan niin paljon kun haluan ihan koska vaan, miehellä miehisyys tulee sitten jostain muualta kun mun ilon pilaamisella noin pienestä ;)

No mutta joulusta omenahilloon ♥ Sitä keiteltiin meillä ihan sattumalta Syyskuun eka päivä. Sanoin sanan sattuma sen takia että meille tulee syksy silloin kun omppuhillo tuoksuu talossa ja Syyskuun ekahan on Syksyn ensimmäinen virallinen päivä myös kalenterissa :)

JEPS! Ja tein myös mehua! Ihan eka omenamehu ikinä kun hokasin että sitäkin siis voi tehdä mehumaijassa :D Mutta mä laitoin liikaa sokeria, tuli liian makeaa ja laimean makuista. Osa perheestä tykkäs kyllä kovastikkin. Oli niin terapeuttista seisoa omenahöyryisessä keittiössä ja tehdä sitä mistä nauttii. Kaikki kipuihmiset varmasti tietääkin että pelkän stressitason laskeminen auttaa myös kivun määrään. Joten muistathan että olessasi sairaana/sairaslomalla pyri tekemään asioita joista nautit, se ei ole keltään pois! ♥ Toki siis oman jaksamisesi ja voimavarojesi mukaan. Mullakin oli hilloon omenan kuorija apulaisia ;)

Iltasella oli ihana istua pöytään missä kaikki oli itsetehtyä ♥ Kuopuksen pyöräyttämää pannaria kera omenahillon ja mehun. Kivoja etikettejä löysin taas TÄÄLTÄ
Sai itse valita taustan ja kirjoittaa tekstin ja sitte vaan tulostimesta ulos. Meillä se oli tietenkin sydämellä tehtyä...




Mä luulen että tämmöisistä yhteisistä hetkistä perheen parissa syntyy niitä ihania lapsuusmuistoja ♥
Kaikille kivaa viikon jatkoa!!!

P.S Sain ihanaa palautetta viime tekstistäni. Täällä ja ihan yksityisesti. Ette  varmaan arvaa että minua jännitti sitä kirjoittaa koska jotenkin se oli samalla aika henkilökohtainen vuodatus, mutta kannatti! ♥ Olen saanut joillekkin ihmisille siitä voimaa jaksaa omassa arjessaan, ehkä uskon lujuutta tehdä kauan jo mietittyä ratkaisua  ja se jo riittää tuomaan mielettömän fiiliksen minulle. Rohkeutta vaan ystävät, kyllä me pärjätään!

perjantai 2. syyskuuta 2016

Suuria pieniä sanoja ♥


Tiedättekö kuinka ihminen voi muuttua sokeaksi monen asiankohdalla elämässä ilman että huomaa sitä moneen aikaan? Ihminen, joka on aina pitänyt itseään oman tien kulkijana, itsepäisenäkin, seuraten omia haaveita ja unelmiaan ehkä itsekkäänäkin hieman sen takia, huomaakin yhtenä päivänä ettei asia nyt ihan niin ole välttämättä ollutkaan enää pitkään aikaan! Huomaa olevansa ollut jonkun aikaa jo joku muu, suorittavansa sitä mitä ehkä muut odottaa tai haluaa, ja tuntee voivansa pahoin siitä koska niin ei vaan ole tarkoitettu,  ei minun kohdallani!

En ole ikinä arvottanut ihmisiä heidän ammattinsa kautta. En kumartaisi enempää presidentille kuin työttömällekkään, molemmat on niin kauan samalla tasolla minun silmissäni ennenkuin pääsisin samaan kahvipöytään juttelemaan heidän kanssaan. Se kummasta tulisi ystäväni, olisi kiinni ihmisen muista puolista ja arvomaailmasta, mutta ei ammattinimikkeestä tai lompakon paksuudesta missään tapauksessa!!


Tää vuosi on ollut täynnä väsymyksen tunnetta. Toki toki iloisiakin asioita on ja paljon, mutta kaikkia päiviä on jollain tavalla varjostanut väsymys. Mä oon miettinyt pääni puhki. Vuodesta 2011 asti olen taistellut käden kipuilujen , tutkimusten, pelkojen, toimenpiteiden, työpaikan ja positiivisen mielen kanssa rinta rinnan. Mulle on moni lääkäri sanonut suoraan etten mä pystyis, mutta mä aina päätin että kyllä pystyn, koska vakinainen työpaikka ja enhän mä voi nyt luovuttaa herranjumala millään koska en voi, koska mä en oo luovuttaja!! Kunnes mä havahduin viime viikolla kysymykseen olkapään ollessa kolmen työpäivän jälkeen niin tulessa ja kipeä että MIKSI ihmeessä mä en voisi luovuttaa?? Mähän olen luovuttanut aikaa sitten, luopunut omasta onnellisuudestani kun olen yrittänyt vaan pärjätä ja pärjätä... Onko luovuttamista jos on tarpeeksi rohkea tekemään päätöksen omasta elämästään?

Mä en oo aikoihin käynyt muiden blogeissa, vaikka rakastan just sitä, ihastella muiden koteja ja saada vinkkejä. Mä en oo aikoihin pitänyt maalipensseliä kädessä. En jaksanut lähteä ulkoilemaan enkä tuntenut arjessa pärjäämisen tunnetta. Kotoilu sohvalla ei oo nostattanut lämmintä onnen tunnetta pintaan vaan mielumminkin on tuntunut stressaavalta, että senkin energian käyttäisi pärjäämiseen kivun kanssa tai sitten jos oli parempi jakso niin kipuun valmistautumiseen....

Tällä viikolla sitten löysin kokonaisen oman itseni taas pitkästä aikaa!! ♥
Mä löysin niitä tunteita mitkä on pitkään ollut laimeita ja vaisuja. Mulle tuli taas taito kääntää huono juttu hyväksi jutuksi :) Se on ollut aina mun vahvuus kunnes hetkeksi johonkin piiloutui.
Kipu tähän kohtaa oli kun kohtalo. Sen jaksoi vastaanottaa ja se toikin yllätys vastauksen. Mä en enää jaksa. En jaksa tehdä työtä jossa selvästi en pärjää. Vielä ratkaisut on puolikkaita mutta muutos on varma. Poikkesin ajatusristeyksestä eri suuntaan kun aikaisemmin ja jo nyt tuntuu huikeelta :)

Sen  mä tiedän missä mä pärjään ja olen onnellisimmillani. Äitiys on "ammateista" ihan paras ja palkitsevin. Lapsen kädet kaulalla tai lämmin kiitos ruokapöydästä noustessa, on parempi bonus kuin tukku seteleitä. Mulla on koti jossa viihdyn ja aviomies joka on jo kaikki töyssyt ja mutkat mun kanssa läpikäynyt. Mummina olo täydentää tämän ihan kaiken!! Joten eiköhän me tässä pärjätä ♥
Tulevaisuus tuo mulle sitten sen mitä on määrätty.

Täytyy vaan muistaa etten hukkaa enää itseäni, lähde sokeuden polulle jossa sisukkaasti taistelen vastustajan puolella. Itseäni minun tulee vaalia ja helliä, niin voin myös rakastaa muita ♥
Olipa harvinainen vuodatus, mutta tuli tunne päästä tämä kirjoittamaan. Kiitos ajastasi, se oli tärkeää minulle ♥

Ihanaa viikonloppua ♥



keskiviikko 31. elokuuta 2016

Aurinkoloma Kreetalla!

 Tänne blogiin pääseminen alkaa olla jo haasteellista. Mutku, sitku ja kipeä käsi!!! Nyt päätin että tänään on se päivä vaikka mikä oisi, ikävä on jo teitä ketkä vielä vartoo postauksiani ♥
Käsi vaiva helpotti lomalla ja jo kolmen päivän päästä töiden alettua loman jälkeen, olin taas ja jopa huonommassa kunnossa kun aikaisemmin... Nyt uudelleen sairaslomalla, ajatuksia ja tulevaisuuden mietintöjä, tätäkin postausta tein tänään moneen otteeseen. Mun henkireikä, tätä en anna pois!!!

Mutta siis meillä oli loma auringossa. Kaiken kattava all inclusive johon sisältyi varma lupaus täydellisestä rentoutumisesta...paitsi lentokoneessa..tiedäthän, mun lentopelko..ei oo mihinkään vieläkään kadonnut vaikka jo neljäs reissu kahden vuoden aikana! Se on ja pysyy yhtä varmasti kun kone taivaalla ainakin tämän reissun ajan. Mutta mä selviydyin siitä :)




Perillä kohteessa odotti kesä jota lähettiin palvomaan viikoksi. Viidenkympin suojakertoimet petti taas kerran innokkaat auringon palvojat ja muutama päivä  meni uidessa after sunissa :D Mutta yhtenäkään päivänä aamun valjetessa ei tarvinnut pettyä säähän, se oli tärkeetä, aurinko vaan jaksoi möllöttää taivaalla ainakin vähintään kuumasti pilven reunan takaa, asteita keskimäärin noin 34 varjossa.



Hotelli oli suuri. Ehkä vähän liiankin suuri, tuli hiki välillä kävellessä huoneelta isommalle uima-allas alueelle :D Mutta ei ollut mitään mikä sieltä oisi puuttunut. Altaita, snack baareja, oleskelu sohvia, meri ja palmut ♥
Blue Village Family Life Caldera Beach by Atlantica sijaitsi pienessä Geranin kylässä aivan Plataniaksen kupeessa.



Meri♥

Kuuma upottava sileä hiekka joka polttaa hetkessä paljaan jalan ♥



Ruoka buffetissa ei saanut täysiä pisteitä, loppuviikosta alkoi jo vetää pettymyksen puolelle. Tai sitte ollaa nirsoa porukkaa ;) Snack baari oli hyvä, samoin juomat mitkä itse sai hakea hanasta ja jäätelö mitä meidän tytöt kauhoi kuppiin litroittain päivän aikana ♥



Uima-allas alue oli kaunis iltaisin ja riittävä päivisin :) Nuorimmalle kasvoi evät viikon aikana!

Lämpimät Kreikan illat ♥


Sisustus pirkon bongaus kuvia :D






 Tehtiin kaksi aivan unohtumatonta retkeä minijunalla pitkin kyliä ja vuoristoja ♥ ♥ ♥
Kaunis ortodoksikirkko ja kynttilän sytytys, rukoilu perheen ja ystävien puolesta (lumosi hetkeksi täysin), tippukiviluola, ihania appelsiinipuita, uinuvia pikkukyliä, maistiaisia, vuoria ja välimeren alueen suurin ja vanhin oliivipuu... paljon muuta ja enemmän vielä ♥

 Kreikkalainen hauva ja maistiaisia suoraan puussa :)
Ne rauhalliset aamuhetket ♥
Ja aikaiset aamut jotta sai parhaimmat tuolit allas-alueelta :D


Viimeinen ilta ihanissa puitteissa ja ala carte ravintolassa, sai kymmenen pistettä!! ♥
Pitempää päälle,matkalaukun pakkaus ja kotimatkalle!
En voi sanoa muuta kun että mä olen myyty kaikelle tälle, hartiat laskeutuneina ja ajatukset nollaantuneina palasin kotiin. Taskuissa hiekkaa ja paljon ihania muistoja. Aurinko ruskettuneella iholla mukana ja pieni kaipaus takaisin,  sitten taas jossain vaiheessa ♥