perjantai 20. tammikuuta 2017

Mitä kuuluu?



Iloiset heipat sulle ♥
Mulla on aivan mielettömän energisoiva arki viikko takana. Tämmönen pieni hymytyttö oli mummilassa eiliseen saakka tyttäreni kanssa ja tänään herätessä huomasi kuinka mieli on kummasti piristynyt! Meillä opittiin ryömimäänkin ja kuinka ihana oli olla osa näitä ensimmäisiä kokemuksia ja nähdä tyttäreni aidon onnelliset tunteet lapsensa kanssa. Hän jaksaa olla niin paljon parempi äiti kun minä joskus silloin nuorena ♥ Kun tämä pikku neiti sitten starttasi kotia kohti, hetki menee aina palautuessa minullakin sohvanpohjalla, vaikka olenkin vielä nuori isovanhempi. Niin kovasti kuitenkin on tiivistä olemista pikkuisen kanssa.
Oli toisaalta ihana tänä aamuna herätä omaan tilanteeseen äitinä ja huomata kuinka vielä pari vuotta sitten vellova vauvakuume on haihtunut ja sai sängyn pohjalta huudella moikat ja hyvät koulupäivät jo isoille tytöille :)
Isovanhempana on ilo nauttia kaikista ihanista kokemuksista ja seurata kehitystä, ilman vanhemmuuden painetta ja velvollisuuksia ♥ Mummina olo on korvaamatonta!!!

Sisustuksen osalta täällä meillä joulukoristeet ja tähdet on suurinpiirtein varastoitu ja perinteinen Tammikuu siltä osin, että kovasti mietityttää mitä sitä kevät kotiin laittaisi. Ensimmäisiä tulppaaneja on kannettu kotiin maljakoihin ja nuuskuteltu niiden vastaleikkatuja varsia, mikä kevään ihana tuoksu!!! ♥ ♥ ♥

 Huomatkaa hennot koivunoksat joiden silmuista työntyy uutta elämää! Kevät on niin kaiken uuden alkua aina! Mä kyllä niin rakastan ja kaipaan sitä aikaa!
Taustalla näkyy päiväpeitto jonka raaskin pitkän mietinnän jälkeen käydä ostamassa alennusmyynnistä! Vaikka peitto onkin koottu monesta eri kankaasta, tekee harmaan sävy siitä sopivan rauhallisen!
Mitäs tykkäätte?

Aloitin OMT fysioterapia hoidot viime viikolla ja viikonloppu olikin sitten aika tuskaisa. Eilen kävin uudelleen ja tänään ei ole yhtään niin paljon kipuja jälkeenpäin, jospa tässä parempaa kohti oltaisi menossa tässäkin asiassa. Kovasti olen myös lueskellut kirjoja, joissa mietitään henkistä jaksamista ja sen vaikutusta fyysiseen olotilaan. Etsin voima ja mietelauseita, katselen kauniita kuvia ja voimaannun joka kerran jälkeen vähän kerrallaan noista ihanista kirjoista.
Asenteesta kirjoitin Tammikuun ensimmäiseen postaukseen ja hetken herpaantumisen jälkeen voin todeta ettei se ole mihinkään hävinnyt, kyllä mä en aio hukata itseäni murheiden alle ja olla huomaamatta kaikkea onnekasta joka mun ympärillä on ♥
 

Kuvasta puuttuu hömppä romaani jota luetaan iltasella ennen unimasaa :D

Tämmönen sillisalaatti postaus tällä kertaa, mutta pakko oli tulla vähän huikkaamaan kuulumisia! Mielelläni kommenteista lukisin myös mitä sinulle kuuluu? ♥
Nyt lähden raappaamaan tuulilasia, viemään kuopuksen juna-asemalle, joka matkaa kohti tyttären kotia, jäi ikävä ilmeisesti päälle yhteisestä ajasta ja tulen kotiin valmistelemaan pientä parisuhde reissua miehen kanssa ♥ ♥ ♥ Ette usko että odotan, viimosesta jo kulunut vuosi!!!
Siitä sitten terveisiä myöhemmin, nyt kaikille huippua viikonloppua!!! ♥ PUS JA HALIT!!



tiistai 10. tammikuuta 2017

Vauvamasukakku!




Ennen joulua sain viestiä ja kyselyä onnistuisiko minulta semmonen masukakku vauvakutsuille. Hetkeksi meni sormi suuhun ja parin sekunnin mietinnän jälkeen vastasin rohkeasti että tottahan toki onnistuu jos kakun tilaaja ottaa riskin siitä että on aivan ensimmäinen tämmöinen sarjassaan :D Olihan näitä masukakkuja tullut kaksi vuoden sisällä tilattua ja nähtyä livenä, netissä oli malli kuvia ja tyttäreltä sai leivonta vinkkejä vielä kaupan päälle, joten hullun luottavaisena kävin tuumasta toimeen.
Kakkupohjan ja täytteiden vuoksi en ollut huolissani, olinhan paljon kuitenkin kakkuja tehnyt, mutta eniten jännitti siistiin lopputulokseen pääseminen! Päällystäminen sokerimassalla ja sokerimassan värjääminen hieman myös aluksi mietitytti vaikka olin senkin kanssa tutut. Loppujen lopuksi tekeminen oli helppoa. Onnistuin värjäyksessä ja sokerimassasta askartelin kukkia koristeeksi vielä kakun päälle, oli taas kyllä kivaa puuhaa tehdä.
Tuliko toteutuksesta vahingossa ja aloittelijan tuurilla näinkin hyvä, en tiedä, mutta olin tyytyväinen itse lopputulokseen. Mitään muuta toiveita kakulle ei ollut kuin että  jotain sinistä, koska poikavauvan masua tässä juhlittiin, joten oli jännittävä luovuttaa kakku, kun ei tiennyt oliko lopputulos kuitenkin pettymys sitten saajalle. Kovasti kuitenkin sain kakusta hyvää palautetta jo hakiessa, joten jännitys oli turha ja oli hyvä mieli luovuttaa kakku yllätysjuhliin. Taisi tykätä kakusta myös juhlavieraat joten pääasia oli saavutettu. Oli ihana olla osa noita juhlia ♥ Koska vauvat ♥

 Nää on näitä mun tapoja rentoutua ja päästää ajatuksia pihalle samalla kun tekee jotain kivaa ja mieleistä.Tämä kakku hommeli tuli just oikeaan kohtaan tuomaan piristystä ja potkua nousta murehtimasta sohvan pohjalta kaikkea sitä mille ei voi tällä hetkellä mitään :)

Oikein mukavaa viikon jatkoa kaikille teille ihanille ♥
P.S Toista päivää mennään ilman karkkia ja pullaa, vieroitus oireita paljon ja päänsärkyä vähän mutta näillä mennään! Eipä se joulu voi olla ihan joka päivä ;)



maanantai 9. tammikuuta 2017

Tervetuloa arki!


Vaikka joulu on aivan ihanaa aikaa, on Tammikuun alussa aika sanoa heipat. Loppiaisena on jo niin joulu ähky, pyhä ähky, herkku ähky ja muuten vaan ähky että tämä arjen aloittaminen on taas kivaa!
Vaikka itse jäinkin kotiin aamusella, kun muu perhe suuntasi opintoihinsa ja mies töihinsä, on siltikin eri fiilis. Nyt on arkisten asioiden aika. Arkihan se elämässä enimmäkseen on läsnä ja siltikään arjen ei tarvi tarkoittaa loputonta puurtamista ilman ilon häivää. Arjessa ne elämän aidoimmat tunteet koetaan! Meillä tämä arki on nyt toistaiseksi vähän liiankin koettelevaa, mutta mä uskon että tämän tarkoitus selviää minulle myöhemmin. En halua lopettaa uskomasta etteikö tällekkin tarinalle saada jollain tavalla onnellinen loppu.

Mulle viikonloppuna tuli vaaleanpuna ikävä. Se on ollu mun kevät väri jo monta vuotta. Itse kevään ikävä tuli pari viikkoa etuajassa, vähän yllättäin,  mutta luulen että se johtuu nyt tästä minun tilanteesta ja mielialasta. Suloisen kevät auringon lämmittäessä olisi paljon helpompi puhallella mielipaha ja kurja olo pois hetkittäin mielestä...

Tammikuun lopussa tai Helmikuun alussa on meidän perhe lomaillut joka vuosi jossain.  Joko hotellissa, kylpylässä, laivalla tai mökillä. Nyt koko homma on ajatus asteella, pelkkinä houkutus kuvina ja mainoksina netti sivustoilla. Täytyi kelan päätöksen myötä peruuttaa mökki suunnitelma, onneksi se oli vielä mahdollista. Tähän kohtaan tulikin otettua aikalisä...
Jotain me tehdään kuitenkin, otan haasteena  keksiä tähän tilanteeseen toteutumiskelpoinen idea. Lapset ei mahdottomia tarvitse ollakseen iloisia. Pelkkä aika perheen kanssa tehden jotain mitä harvemmin tekee saattaa olla jo se juttu!

Tähän aikaan kolmena vuotena peräkkäin ollaan myös kovasti matkatoimiston aurinkosivuja kahlattu läpi ja etsitty kesäloma kohdetta. Tammikuun lopulla on matka ollut jo varauksessa. Sinne sivuille eksyn varmasti jossain vaiheessa nytkin pakkasta ja pimeyttä pakoon. Mutta itse matka jää tulevaisuuden haaveeksi. Tämä kipeä vaihe on saanut miettimään paljon asioita ja muistuttamaan kuinka onnekkaita ollaan saatu olla. On ollut mahdollisuus matkustella ja tehdä asioita mitkä on meille tuonut niitä voimavaroja jaksaa eteenpäin arjen keskellä. Ehkä ne on olleet liian itsestäänselvyyksiä onnistuessaan, jälkikäteen sitä vasta ymmärtää kuinka iso rikkaus se on ollut! 

Mutta mua ei haittaa eikä häiritse muutokset tai tulevat haasteet, Ei pettymys mökkiloman peruutuksesta, eikä hidastaminen kaikesta kulutuksesta. Mä inhoan kaikkein eniten tätä epävarmuutta, epätietoisuutta ja kysymysmerkkinä päivästä toiseen elämistä! Onneksi se tuntuu niin inhottavalta että mä oon päättänyt ettei se kestä kauan. Kaikki mitä pystyn tekemään asian eteen, toimin! Kaikilla on varmasti sisäsyntyisesti tämä meganismi, selviytyminen, toisilla voimakkaampana ja toisilla se käy hitaammalla. Mulla se käy superina :D
Saa nähdä millaisia ratkaisuja vielä päädyn tekemään!


 Kävin lukemassa uudelleen "pieni pala tarinaa" postauksen kommentteja... Ette usko kuinka voimaannuttavia ja lämmittäviä kommentteja teiltä oli tullut ♥ Sain yksityisviestejä ja puheluita ♥
Kiitos teille ihanat ♥
Moni samaistui tarinaani, jakoi palan omaa henkilökohtaista tarinaansa ja taas sain lisää uskoa, jos sinä selviät niin minä selviän ja toisinpäin. Yhdessä on helpompaa, kun että yksin kantaisi tätä taakkaa ilman vertaistukea. Mun mies on ollut vihainen ja pettynyt. Ei minulle eikä minuun, mutta yhteiskunnalle. Sitä katsellessa ei tarvitse enää itse olla vihainen, sitä se on kun kantaa puolet toisen taakasta. Kirjaimellisesti! ♥







perjantai 6. tammikuuta 2017

Servetillä koristeltu jäälyhty ♥


Huomenta kaikki ♥
Vielä en ole kerinnyt vastailemaan viime postauksen kommentteihinne, mutta ISO kiitos niistä ♥ ♥ ♥
Tuo valtavasti voimaa lukea muiden kannustuksia ja tsemppejä, sekä samankaltaisia tarinoita. En ole yksin asian kanssa! Kevättä kohden toivottavasti kaikki asiat valoistuu :)

Eilen aamusella herättiin ainakin täällä meidän suunnalla melkoisen jäätäviin tunnelmiin. Peiton alla ja sisällä oli kyllä lämmin mutta ulkona -20 astetta pakkasta. Villasukat jalkaan ja tuumasta toimeen. Myöhästyin joulua ennen olevista pakkasista tehdä jäälyhtyjä. Nyt oli tilaisuus saada vähän jotain uutta joulukoristeiden tilalle. Eli 10 litran ämpäri reilu puolilleen vettä ja ulos jäätymään.
Eilisessä pakkasessa kesti noin reilu 6 tuntia jäätyä niin että sai lyhdyn tehtyä. Umpijäähän tietenkään ei saa vesi mennä!

Sitten tarvii servettejä! Mulla löyty vielä monta vuotta sitten ostettuja greengaten servettejä kaapista, joista olin viime vuonnakin tehnyt lyhtyjä, jotenkin niin kauniita ja sopii väritykseltään kauniiseen talvimaisemaan ♥

Jäätyneet vesiämpärit pesuhuoneeseen ja hetken annoin reunojen sulaa niistä jotta oli helppo kaataa lyhty pois ämpäristä! Mies tuli tähän kohtaan sitten avuksi, kaatoi lyhdyn ämpäristä ja puukolla naputti varovasti reiän lyhtyyn mistä saa laitettua kynttilän sitten palamaan sinne. Tietysti vesi mikä ei ole kerinnyt jäätymään valutetaan sisältä pois!
 Sitten alkoi koristelu osuus! Leikkasin servetin kahtia. Voit leikata mistä kohtaa vaan, missä on kiva kuva. Lapsille voit tehdä lyhdyn vaikka frozen aiheesta ja leikellä hahmoja ääriviivoista ja liimata niitä koko lyhdyn ympärille. Tässä on sun mielikuvitus vaan rajana!!!
Nyt siis kun lyhty on pinnaltaan kostea, irroitat irti servetistä päälimmäisen osan eli kuvan irti. Yleensä servetissä on kolme ohutta kerrosta päällekkäin.
Sitten asettelet kostean lyhdyn pinnalle kuvan. Minulla oli ainakin niin märkä pinta että kuva liukui helposti jään päällä ja jos jäi ruttuja, varovasti sormella liu´utat servettiä jään pinnalla suoraksi. Tein tämän sisällä pyyhkeen päällä sylissäni niin lyhty pysyi koko ajan kosteana. Sitten valmis lyhty nopeasti ulos jäätymään. Servetti siis "liimaantuu" itsestään veden ja pakkasen avulla lyhdyn pintaan :)


Edulliset luonnon omat taideteokset, jossa vähän vaan tarvittiin koristeluapua, olivat valmiit ♥
Näitä voit askarrella vaikka lasten kanssa. Tarvikkeet on niin edulliset ettei haittaa vaikka kuvat alussa olisikin hieman rutussa. Laita monta ämpäriä yhtä aikaa jäätymään niin on monta harjoittelu kappaletta sitten valmiina!
Ihanaa Loppiaista sinulle ♥



keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Pieni pala tarinaa...

Aika pitkälti olen blogissani pysytellyt yksityisyydessäni liipa laapa jutuissa, mutta nyt aion kertoa yhden tarinoistani teille, henkilökohtaisen kokemuksen, elämästä ja tunnetilasta, mitä elän juuri tällä hetkellä.
Mietin onko tämä oikea paikka, uskallanko ja pystynkö avautumaan, löytyykö kohtalotovereita kunnes tajusin että kaikkien sisustuspirkkojen ja bloggareiden takana on aina ihminen ja menneisyys, oma tarina. Elämä ei ole vaan köyhää hopeeta ja ihania kukkia, uusia verhoja ja elämysmatkoja. On myös pesemättömiä pyykkivuoria, masennusta, sairauksia ja epäreilua kaveruutta. Paljon muutakin, esimerkiksi tämmöinen pieni tarina....

Olin melkein 13-vuotta kotiäitinä. Mä tykkäsin, hetkeäkään en vaihtaisi pois! Äiti ammattina oli ja on maailman tärkeintä, ihan parasta minusta. Mikään muu ei ravistele ja opeta elämästä niin paljon, ei myöskään miltään firmalta saa niin hyviä henkilöstöetuja ja bonuksia, kuin lapsilta. Kuitenkin tuli aika jolloin halusin vähän muutakin. Oli pakkokin haluta. Nuorimmainen, viides lapsi alkoi olla tarhaikäinen, vaipoista ja tutista irtaantunut ihmisen alku ♥ Pääsinkin töihin ja puolentoista vuoden päästä sain vakituisen työsuhteen, olin onnekas ja onnellinen!
Neljä vuotta tein vuorotyötä. Kasvatin muksuja, hoidin kotia ja elin mieheni kanssa ruuhkavuosia. Kunnes sitten yhtenä päivänä peukaloni vaan kipeytyi. Ilman syytä, ilman lupaa, liian yhtä-äkkiä!
Siitä se kaikki alkoi. Pienestä peukalosta! Tutkimuksia, lääkäreitä, kirurgeja ja lopulta leikkaus. Pikku juttu. Tai niin sen piti olla!
Leikkauksen jälkeen haava parani hitaasti, sitä hoidettiin ja vihdoin kahden kuukauden päästä leikkauksesta pääsin töihin. Takaisin normi ihmiseksi...
Kerkesin olla viisi päivää töissä, kun karmea kipu iski. Saman käden olkapää kipuili josta peukaloa leikattiin.
Sairaslomalle, tutkimuksia, lisää tutkimuksia... Kesä 2012 jäi mieleen kysymys merkkinä, mitä ihmettä tapahtuu? Olin aina ollut perusterve, kaikki oli suurta hämmennystä. Leikkauksessa oli tapahtunut virhe, ehkä, luultavasti. Kipu oli läsnä koko ajan.
Syksyllä suljettiin pois ms tauti ja borrelioosi diagnoosit, voitte arvata kuinka pelotti odottaa tuloksia. Magneettiputkea, hermoratatutkimuksia ja verikokeita litra kaupalla..
Sitten lähete Helsinkiin, Orttonille. Viikon tutkimus jaksoja kolme. Apua, en ollut ollut ikinä erossa pienemmistä lapsista niin kauaa, en ikinä yksin päivää kauempaa... mutta kaikkeen tottuu ja se kannatti. Niissä viikoissa opin elämästä paljon. Löysin kultaakin kalliimpaa vertaistukea, jouduin pysähtymään, kuuntelemaan itseäni ja kehoani.
Rentoutus harjoitukset!!! Vieläkin tulee nauru kun niitä muistelee, ne oli vaikeinta ikinä aluksi.
Minun joka olin vaihtanut kakkavaippoja toisella kädellä tiskatessani, pyyhkinyt vuotavan nenän samalla kun leiponut kakkua ja viikannut pyykkejä, olisi pitänyt istahtaa säkkituoliin, kuunnella musiikkia, sulkea silmät ja antaa itselleni hiljainen rauhoittava hetki, itsekkäästi minulla olisi ollut mahdollisuus vaan olla...
Mutta miten sitä voi pysähtyä 100km elämänvauhdista suoraan säkkituoliin, ei mitenkään... Mutta sitten lukuisien kertauksien jälkeen, oppimalla, etsimällä minulle se oikea tapa rentoutua, löysin jotain arvokasta, en ikinä olisi osannut arvata kuinka tehokasta apua rentoutumisesta on kivunhallintaan. Henkinen tasapaino ja hyvinvointi on niin lähellä fyysisen tasapainon kanssa että ilman toista ei ole toista, joten oli aika alkaa ymmärtämään pysähtyä, kuunnella ja antaa itselleen armoa ♥
Vuonna 2013 parantelin itseäni, opettelin kulkemaan hitaammin, opettelin elämään kivun kanssa, helpottamaan sitä sekä jouduin luopumaan sen hetkisestä työnkuvasta. Kaiken hyväksyminen oli raskasta!
2014 aloitin ammatillisen kuntoutuksen. Kävin Helsingissä sisustussuunnittelu koulua ja olin sisustusliikkeessä töissä. Kesällä lopetin ammatillisen kuntoutuksen ja siirryin vakituisessa työpaikkassani eri työpisteeseen ja nautin elämästä. Pitkästä aikaa pärjäsin! Elin haaveita todeksi ♥

Vuodesta 2014 tähän päivään on tehty matkaa. Hetkellisen ammatillisen hyvän jakson ja kipujen kanssa pärjäämisen jälkeen puuttui kohtaloon moni ihminen ja monet asiat. Väliin mahtuu myös ihania muistoja reissuilta, sisukkuutta ja onnellisia hetkiä.
Vuosi 2016 syksystä tuli lopullisen luovuttamisen aika. En jaksanut enää taistella kipua vastaan, tehdä työtä jossa koko ajan olen kipeä, en pärjännyt fyysisesti, oli tullut aika sulkea ovia ja avata sitten joskus uusia.  Jäädessäni sairaslomalle syksyllä en oisi arvannut tästä tulevan kaiken kokemuksieni ja pettymyksieni jälkeen vieläkin rankempaa. Oli minusta jo tarpeeksi iso asia luovuttaa, kuunnella vihdoin lääkäreiden mielipiteitä ja olla samaa mieltä neljän vuoden taistelun jälkeen, jättää vakituinen työ ja hypätä tuntemattomaan. En arvannut että hyppäisin isoon mustaan aukkoon johon itse olisi täytynyt ottaa taskulamppu mukaan nähdäkseen valoa...


Toissapäivänä kun kirjoitin tämän vuoden ensimmäistä blogipostausta en tiennyt samalla että tulevaisuuden kohtaloani pyöriteltiin papereina jonkun vieraan kädessä. Lupasin tämän olevan hyvänolon vuosi, kerroin olevani enemmän täynnä toiveikkuutta kun monina vuosina. Kaikki oli kiinni asenteesta, kirjoitin! Tänään tässä, pääkipuisena ja surullisena kirjoittaessani, allekirjoitan nämä sanat entistä vahvemmin.
Jos nyt jään tähän itkemään ja huutamaan.
Jos annan toivon lähteä kokonaan pois, hylkään iloisen elämänasenteeni, en luota rakkaimpien ihmisten tukeen, mitä minulle jää?

Sain päätöksen kelalta. Siinä kerrottiin että ovat hylänneet sairaspäivärahani ja siitä tehdyn valituksen, laittaneet sen eteenpäin valituslautakuntaan jossa odotus aika voi olla VAAN vaivainen vuosi... olivat hylänneet asumistuki hakemuksen koska mun vuositulot tästä eteenpäin on niin paljon ettei ole mahdollista hakea sitä... Hysteerinen nauru jo tuli tässä kohtaa!! Minä jolle määrätty sairaslomaa kesään asti vähintään, on keksitty jostain jo valmiiksi hitonmoiset tulot tulevaisuuteen, vaikka juurihan sairaspäivärahanikin hylättiin...
Olen ollut nollatuloinen jo Joulukuun alusta lähtien...
Onneksi muutamassa numerossa osattiin neuvoa eteenpäin, mumisten myönnettiin jossain kohtaa myös virkailijan virhe, mutta ei se sitä tunnetta, että olet täysin arvoton, yhtä-äkkiä yhteiskunnalle, vienyt mihinkään...
Menin nettiin ja googletin kohtalotovereita, aluksi kun uskoin ettei näin voi käydä ikinä kenellekkään muulle, tässä on oltava suuri väärinkäsitys, mutta eipä ollut väärinkäsitystä, kohtalotovereita kyllä nettipalstat pullollaan. Toinen toistaan hurjempia ja kurjempia kohtaloita.
Yksi kysymys jäi yli muiden!!!
Miten ihmeessä lääkäri joka ei ole nähnyt potilasta, lukenut vain papereita voi kumota kahden eri lääkärin lausunnon siitä että potilas on työkyvytön?? Minulla niitä oli 12 A4 kokoista arkkia täynnä tekstiä ja tuloksia tutkimuksista. Tämähän oli vaan yhden pienen ihmisen kysymys joka jää vaille vastausta mutta jään miettimään varmasti moneksi päiväksi miten joku vakavammin sairas, syöpäpotilas vaikka jaksaa tämän kaiken väännön, paperisodan ja odotuksen. Epätietoisuus elämän jatkumisesta on jo siinä vaiheessa niin suuri asia...

Kuitenkin elämä jatkuu, kohta lapset tulee koulusta ja täytyy jaksaa mennä eteenpäin. Onneksi on mies joka käy töissä, vaikka jokainen varmasti ymmärtää mitä tapahtuu jos toisen aikuisen tulot häviää kokonaan lapsiperheessä. Kävin läpi päivityksiäni facebookissa ja vastaan tuli mieletön energia ja positiivisuus eletyistä muistoista. Kaivoin Jutan voimakirjan ja unelmieni vuosi kalenterin esiin. Mielettömiä vinkkejä ja positiivista tsemppiä kirjat pullollaan. Kohta ehkä laitan ystävälle viestiä ja saan virtuaali halit sitä kautta ♥ Siksipä luulen että vaan hetkeksi nyt herpaannun kulkemaan tämän pettymyksen läpi, hiljennyn ja itken raivon pois suihkun mukana illalla. Kohta, jo ehkä huomenna jaksan hymyillä ja ajatella että tässä on taas mun elämään yksi kasvamisen paikka.
Eikö sitä sanota että paistaahan se aurinko risukasaankin, ainakin joskus ;) ♥
Ihanaa loppuviikkoa sinulle ♥


maanantai 2. tammikuuta 2017

Uuden alku ♥



Taas on aika vaihtaa kalenteria! Kääntää uusi vuosi alkavaksi. Uudet tyhjät kirjoittamattomat sivut, elämätön elämä edessä, tuntematon, pelottavakin. Päätöksiä, lupauksia, unelmia ja haaveita. Mulla on niitä enemmän kun koskaan on ollut uuden vuoden kynnyksellä. En ole koskaan ollut näin paljon täynnä toivoa ja muutoksen halukkuutta. Sen myötä epävarmuuskin on käsinkoskettavissa. Tiedän että kaikki on mahdollista, joskus se on vaan mahdoton toteuttaa, itse itselleen kun asettaa liian kovia haasteita ja tavoitteita siihen nähden mihin on valmis. Mistä sitä sitten oikeasti tietää mihin on valmis?
Mielestäni ei ole kovin kummoinen ajatus lähteä tavoittelemaan hyvää oloa itselleen. Kuitenkin tosiasiassa, jos puhutaan fyysisestä hyvästä olosta, varsinkin jos asia vaatii painonpudottamista, saattaa ja ONKIN edessä kovin pitkä ja mutkainen tie. Miksi muuten en olisi tehnyt sitä jo aikoja sitten, onnistunut ja pysynyt tavoitteissa...
Ei mulla oo haaveena päästä iltalehden sivulle suurimpana pudottajana, mutta olis mieletön fiilis keväällä todeta, ettei housun kaulus enää purista, vaaka lukemat on yhdentekevät, jos on itseensä tyytyväinen.

Hyvään oloon kuuluu ehdottomasti ensimmäiseksi kuitenkin henkinen puoli! Olet sinut itsesi kanssa, onnellinen ja riittävä itsellesi. Osaat kunnioittaa toisia ja olla luotettava ihminen ♥

Ostin viime vuoden lopulla kalenterin, jossa sisältönä on hyvää mieltä, voima lauseita ja herättäviä tekstejä! Unelmieni vuosi-kalenteri ♥

Vielä sivut ammottaa tyhjyyttään, unelmat vielä vauvan nupuissaan mutta jo hetken päästä se elää ja aikatauluttaa elämää eteenpäin. Olen valmis yrittämään ja haastamaan itseni!
Jokaisen päivän kohdalla on kolme kiitos kohtaa. Toivon että edes välillä tulee kirjoitettua päivän hyvistä asioista kiitoksen aiheita, koska niitä varmasti tulee ♥ Asenne on se mikä vie eteenpäin ja ratkaisee lopulta päivän mielialan. Toki on koettelevia hetkiä, erittäin vaikeita hetkiä elämässä, mutta mun mielestä on tärkeää osata jättää ne hetkiksi, päiviksi tai viikoksi. Sitten on aika jatkaa matkaa eteenpäin. Hymyillen ja antamalla olla.

Moni pitää minua positiivisena ja vahvana ihmisenä. Olenkin tätä kaikkea joltain osin, mutta vahva ihminenkään ei jaksa kaikkea yksin ♥ Onneksi mulla on perhe. Yhtenäinen, itsenäinen, rakastava mutta ei täydellinen! Kukaan meistä ei ole täydellinen, onneksi ♥
Mulla  on ystävät ♥ Ikää tullessa lisää korostuu ystävissä piirteet, uskollinen ja luotettava! Turhat höpsötykset on jäänyt pois, tilalle saanut ymmärrystä, aikuisuutta ja ihan mahtavia elämän makuisia hetkiä! Rikkaus on olla erilaisia ystäviä. Ystäviä jonka kanssa puretaan ne sisimmätkin ajatukset, ne joiden kanssa sisustetaan kotia, ne joiden kanssa tehdään reissuja ja ne jotka on tätä kaikkea ♥

Tänä vuonna haluisin tuoda blogiini jotain uutta! Sisustelua ehdottomasti jatketaan kyllä mutta haluisin myös enemmän jakaa tätä vuotta teidän kanssa ajatuksina hyvin voinnista, liikunnasta tai sen puutteesta. Onnistumisista ja ehdottomasti niistä epäonnistumisista mitä tässä elämässä väistämättä tulee eteen :)
Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi ja miten tämä elämä lähtee kirjoittamaan tätä vuotta, pitää muistaa että minähän sitä kynää kuitenkin loppujen lopuksi pidän enimmäkseen kädessäni :)

Toivon sinulle ihania hetkiä, onnistumisia ja pettymyksiä vuoteen 2017 koska pelkällä onnellisuudella ei kasveta ihmisinä eikä ilman pettymyksiä koeta suuria onnistumisen tunteita ♥ Toivottavasti jatketaan yhdessä matkaa eteenpäin!!! :)


perjantai 30. joulukuuta 2016

Joulu 2016 ♥

Moikka moi kaikki ♥
Se olis joulunpyhät takana ja toinen juhla ihan hetken päässä. Meillä meni joulu ihan perinteiseen tapaan ja onneksi ilman sairasteluja. Sitä kuuli sieltä ja täältä kavereilta että kipeenä maattiin joko oksutaudin tai influenssan kourissa! Varmasti kurjuuden kurjuus tunne tuo! Toivottavasti siellä oltiin terveinä?!

Joko on jouluähky? Siivottu pois tontut ja kuusi? Meillä ei vielä ole, saa tuossa kuusi koristaa kotia vielä uuden vuoden yli! Se on niin kaunis etten raaskisi heittää pois ollenkaan! ♥
Ja en muista että yhtenäkään jouluna vielä jälkeen joulunkin olisi olohuoneessa tuoksunut näin hyvälle. Muutenkaan en näiden välipäivien välissä tohdi alkaa isommin siivoomaan, olkoon lapset lomalla kaikesta, kerkeää sitä sitten taas laittaa hulinaksi ja ruveta sisustamaan tyhjältä tuntuvaa kotia kun viedään koristeet varastoon :)


Kuopuskin sai toivomaansa punaista joulua mummolassa ♥ Käytiin jouluaattona koko perhe syömässä. Taas kerran ihanat ruuat! Kiitos äiti ♥

Sen verran perinteistä poikettiin, että joulupukki ei tänä vuonna kerinnyt sisään asti lahjoja jakamaan. Muorina toimin sitten minä ja olihan niitä paketteja taas tullut, oli siis myös kilttejä lapsia ja aikuisia...ilmeisesti talo pullollaan :D
Tämän joulun ihanin lahja oli mummilan pienet tontut, omat lapset ja perhe yhdessä ♥ Vanhempi lapsenlapsi kävi kuusen alta aamusella aukomassa tonttujen tuomat paketit ja pienemmän kanssa saatiin viettää kaikki joulun pyhät ♥

Kaiken kaikkiaan oli ihana, värikäs, leppoisa, vauvamainen joulu ♥
Tänään startataan kohti pohjoista tyttären luokse ja siellä saadaan iltasella Helmiinan puolivuotis kakkua maistella. Huomenna juhlitaan tyttären perheen kanssa uuden vuoden tuloa päivällä ravintolassa ja ajellaan vielä illaksi kotia, kun mies menee töihin. Heitellään sitten tyttöjen kanssa heipat vanhalle vuodelle ja toivotellaan uusi vuosi lämpimästi tervetulleeksi ♥ Toivottavasti se olisi onnellisempi vuosi kuin edesmennyt!!!
Ihanaa tulevaa vuotta sinulle, toivottavasti jatketaan silloinkin yhdessä ♥