Mitä kuuluu? Kaksi kokonaista viikkoa enää ja oltaisiin jouluaatto illassa, mahat ähkyssä, kuusen loisteessa, käärepaperien sekasorrossa ja kaikilla hymyssä suut. Toivottavasti ainakin!
Kiire ja juoksu oisi hetkisen pois ja saisi olla perheen kanssa yhdessä <3 Siinä minun joululahja toiveeni olisi ihan kokonaisuudessaan.
En halua teeskennellä ettenkö haluisi muutamaa minun nimelläni olevaa pakettia aukaista, mutta kyllä joulun arvot ovat muuttuneet iän myötä.
Ja hartain toiveeni olisi, että jokaisella olisi jouluna joku ihminen, kuka välittäisi eikä tarvitsisi joulua yksin kokonaan viettää..
I Wish <3
Vielä on kuitenkin odotus täälläkin päällä ja joulukalentereita availlaan kiivaaseen tahtiin aina aamusella jännittynein mielin :) Tänään oli "luukku" numero kymmenen.
Pussissa oli kirjelappunen ja pienen mietinnän jälkeen askeleet veivät jääkaappiin, josta herkkusuille löytyi suklaapirtelöt :)
Meillä on ollut lapsilla pienestä asti pehmoiset joulukalenterit, joista sitten joka aamu löytyy kirjelappunen kera vihjeiden tai namunen suuhun tai raaputettava arpa, milloin siis mitäkin :) Ompa äiti joskus yöllä herännyt hiippailemaan lasten huoneisiin, kun on iltasella unohtunut laittaa seuraavan aamun luukku, joten puhdetta kalenterissa riittää koko perheelle :D
Luukku-ukko tuumailemassa huomisen aamun yllätystä <3





















