UGH. olen puhunut!!

..."Vihaajat vihaa, meitsi vaan takas vilkuttaa, antaa niiden hiillostaa, nä-nä-nä-nä-nää-nää"...

Tänne blogiin on tullut tehtyä satoja postauksia ja siltikin se on vaan raapaisu minusta itsestäni. Tällä kertaa tulossa on hyvin erilainen postaus ja aloitinkin postauksen minun lempiartistin laulun sanoilla tai jo lopettaneen artistin. Cheekin asenne ja laulun sanat osuu ja uppoaa hyvin usein minuun. Ihminen joka on aloittanut tyhjästä ja luonut itselleen rahaa ja mainetta, ansaitsee aivan kaiken millä jaksaa hehkuttaa. Uudet kalliit autot ja merkkivaatteet, varsinkin niiden tuominen esille kauhistuttaa monia suomalaisia ihmisiä. Mua se jaksaa aina vaan naurattaa ja ihmetyttää, ei cheek vaan ne kauhistuneet ihmiset!

Eino Leino (vaikka olikin hieno kirjailija) iskosti jo vuosikymmeniä sitten suomalaisten päähän että

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön,
kell’ aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.
Ei onni kärsi katseit’ ihmisten.
Kell’ onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.

Mulle tulee noista sanoista todella paha olo. Täysi kysymysmerkki mitä ihmettä tuolla tarkoitetaan? Enkä halua sitä sen enempää kaydä pohtimaankaan. Mä en ainakaan halua iloita yksin, johan se sanontakin kuuluu että kaksin aina kaunihimpi ;)

Mulle tuli viime postaukseen kommentti, jossa voitiin suorastaan oksettavan pahoin koska mun elämä on niin täydellisen kuuloista... ?? Se että kerään omalta pihalta kukkia, matkustelen ja vieläpä kehtaan useamman reissun heittää lomalla johonkin oli jo liikaa... Siinä oli ainekset minun inhokki tunnetilaan nimeltänsä kateus!
Voi että kun löytäisin jostain lampunhengen hieroisin sitä vimmatusti ja toivoisin ensimmäiseksi toiveeksi että kaikki kateelliset myrkylliset ihmiset lennätettäisiin mun elämästä mahdollisimman pitkälle, oliko se sinne missä pippuri kasvaa...

Tiedän etten ole mitenkään tilivelvollinen kenellekkään ja siltikin minusta tuntuu koko ajan että olisin ja tästä tunnetilasta aion hankkiutua eroon!!! Tottakai tiedän että me bloggarit ollaan oltu jo pitkään "vapaata riistaa ja ilkeiden/ negatiivisten ihmisten oksennuskuppeja" mutta siltikin aina varsinkin  kun se osuu omalle kohdalle se saa voimaan pahoin.

Tähän asti postausta olen kirjoittanut jo muutamia päiviä sitten, jätin kirjoituksen kypsymään, ajatukset selkiytymään ja odotin jotain ahaa elämystä millä sanoin voisin tuoda asiani vielä paremmin esille ja senhän sitten tekikin Anna Perho omassa kolumnissaan, jonka oli linkittänyt sivuilleen ihanan positiivinen Pinkit korkokengät blogin Maiju ♥

Toivottavasti on ok, että lainaan suoraan tähän todella hyvästä  Anna Perhon kirjoituksesta osuvimmat lauseet!!!

"Tasaisin väliajoin somekriitikot ilmoittavatkin kuin suurena uutisena, että elämä ei ole pelkästään skumppaa ja hauskanpitoa, vaan myös tiistai aamuja ja rahapulaa. No shit, Sherlock! Aivan kuin jokainen auttavan medialukutaidon omaava ei jo ymmärtäisi, että some on kontrolloitu presentaatioa omasta arjesta, jossa näytetään se mitä halutaan näyttää. Leikataan sitä dokumentti elokuviakin. Silti joku on vähän väliä vaatimassa, että some pitäisi muuttaa yhdeksi isoksi arkihaasteeksi. Meemiksi, jossa pitää kuvata törkyistä tiskipöytää siksi, että....niin, miksi?????  SIKSI että se tyydyttäisi näiden sitruunahanurien pohjatonta itsekkyyttä!!!!!!! Kun minulla on huono fiilis, koko universumin tulisi taipua synkkaan minun todellisuuteni kanssa. KYSEESSÄ ON NAAPURI KATEUDEN MODERNI VERSIO : EI SE NIIN VÄLIÄ MITEN MENEE KUNHAN NAAPURILLA MENEE YHTÄ HUONOSTI..
TYMPEÄÄ!!!!!! "

Voi miten Anna Perho sait minut iloiseksi omasta tekstistään! Ehdin jo sadasosa sekunnin miettiä, onko minulla oikeutta olla positiivinen , onnellinen, omata tällä hetkellä elämän missä kaikki on jotensakkin hyvin ilman suurempaa draamaa ja olla tämmöinen persoona joka haluaisi aina nähdä enemmän hyvää kuin huonoa kaikessa ja vieläpä kirjoitella niistä.
Se että jollain ei ole varaa mennä kauppaan ostamaan edes ruokaa, tekee minut surulliseksi, saa miettimään yhteiskuntaa ja sitä miten jokainen meistä syntyy sattumaan, joko hyvään tai huonoon, mutta en sen takia itse jätä lapsiani nälkään tai ole menemättä matkoille, minulla kun on silti oikeus ihan omaan elämääni kuitenkin!
Aloitin sisustus blogina, tarkoituksena jakaa inspiraatiokuvia, ideoita ja vinkkejä niitä kaipaaville ja siitä sitten blogini on muuttunut lifestyle henkiseksi jossa edelleen yritän inspiroida, jakaa vinkkejä ja iloa ihmisten elämään ♥ Minusta on enemmän ihanaa olla onnellinen ja iloinen kuin vihainen ja negatiivinen ♥

Aion siis jatkaa tätä omaa kiiltokuva elämää, joka joskus luonnollisesti on hieman ryppyyntynyt tai likainen, mutta tällä hetkellä pääosin sitä kiillotettua versiota ja olen hemmetin ylpeä siitä! En aio enää pyytää anteeksi kauniita kuvia enkä positiivista kirjoitustapaani, enkä tule rautalangasta vääntämään kuinka meillä kaikilla some ihmisillä on myös elämä kameran ja kirjoitusten takana, mutta sen väitän että olen aito ihminen myös täällä ja hirveitä luurankoja en kaapissani piilottele, likapyykkejä kyllä joskus ;)
Yksityisasioita ja elämä minulla on ja niistä en tullut alunperinkään tänne kirjoittelemaan!

Niinkuin Anna Perho kirjoitti "Jos tämän sietäminen tuntuu vaikealta, vika ei ehkä ole somessa vaan sen tarkkailijassa!!! 

P.S Mulla on hurjasti ihania seuraajia täällä ja varsinkin näkyvämmin esiin tulevia instassa ja saan teiltä takaisin lähes päivittäin positiivista palautetta runsaasti, kiitos niistä, kiitos jokaisesta lähetetystä sydämestä, haluisin jokaiselle lähettää niitä kaksinverroin takaisin, koska se luo minuun aina uskoa, että kuitenkin tässä kaikessa on enemmän hyvää kuin huonoa ♥

IHANAA PÄIVÄÄ KAIKILLE ♥♥♥