Vähän henkilökohtaisempaa välillä...

Jos jotain 2011 alkaneen sairastelu/kipukierteen aikana olen oppinut uutta, saanut muutosta itseeni on tietynlainen usko siihen että elämä kantaa. Niin hassulta kun se kuulostaakin että epätoivoistenkin elämän vaiheiden oppi olisi tuollainen mutta toisaalta erittäinkin loogista jos ajatellaan että vaikean kautta kuitenkin aina löytää itsensä seisomasta entistä tukevammin jalat maan pinnalla :)

Olen joutunut nöyrtymään ja totuttelemaan siihen että asiat ei välttämättä ratkea sormia napauttamalla sillä sekunnilla kun itse haluaisi ja että kohtalo ei ehkä tule juuri siinä vaiheessa kun yönhämärissä tihrustan kyyneleitä ja rukoilen jostain apua vaikeaan elämän vaiheeseen. Olen tietoisempi että kyyneleet on itse kuivattava, etsittävä pieniä ilon aiheita arjesta ja odotettava. Koska monta kertaa vuosien aikana odotuksen kautta on tullut monia vastauksia odottamatta ja yllättäen. Mutta eikö asiat juurikin silloin tapahdu kun vähiten sitä odottaa?! :)

Kaikki heti mulle tyyppi on joutunut opettelemaan että jos haluat parasta, odota, jos et, niin sitten toimi heti. Kärkkäimmältä impulsiivisuudelta persoonassani joka haluaa ohjata, on katkennut terävin kärki. Sen hallinnan tunteesta tykkään ehkä eniten!

Se joka teistä seurasi mukana tämän vuoden Tammikuussa postauksiani blogissa, tietää että jouduin tekemään kipeän mutta helpottavan ratkaisun elämässäni ja ottamaan vakituisesta työpaikasta lopputilin sairauteni takia. Kela tuomitsi minut tulottomaksi ja jollain ihmeen kaupalla me vaan miehen kanssa selvittiin kuiville kaikesta siltikin, vaikka uudelleen en viime syksyä ja talvea haluakkaan elää! Hyvin hyvin opettavaa. Sen jälkeen olin ikäänkuin näännyksissä. Niinkuin aavikolla harhaillut rotta ilman juomaa monta viikkoa, kuukauttakin. En jaksanut ajatella tulevaisuutta, elin vaan hetkessä ja hyggeilin tai ainakin yritin. En voi sanoa että ihminen kokonaan voi unohtaa ongelmansa ja tulevaisuuden ajattelunsa mutta yritin kovasti. Keräsin voimia ja lupasin itselleni sekä miehelleni että syksyllä sitten taas on aika ajatella tulevaisuutta.

Olen pidempään jo pohtinut että lasten ja nuorten kasvatusala minua kiinnostaisi. Vähän mietityttää tietyt heikkoudet itsessäni, yksityiskohtia tässä nyt enempää avaamatta. Kuitenkin ammatillisuuden kauttahan näitäkin asioita opetellaan. Ei kukaan ole täydellinen, eikö se juuri tee meistä jokaisesta oman persoonan?! Ystävien tuki asiassa on ollut kultaakin kalliimpaa, moni näkisi minut juuri kyseisellä alalla... ja tottakai se antaa lisävarmuutta ♥

Viime viikon perjantaina postiluukusta löysin Leena Siitosen minulle lähettämän kirjansa Lempeän elämän käsikirja säätäjille...  Kirjan nimi kolahti heti, säätäjä, kyllä!!! Välillä vapaaehtoisesti, usein elämän heittämiä sattumia väistellen.

Kirjaa silmäillessä, ei tarvinnut kun muutama sivu mennä eteenpäin, tiesin että tulisin mielenkiinnolla ja avoimin mielin lukemaan tämän kirjan.
Hetki siitä kun olin selaillut ensi tuntumaa kirjaan, avasin paikallislehden, jota siis luen hyvin hyvin harvoin... Ja mitä siellä näin... Minusta tässä jälkeenpäin ajateltuna oli jotenkin juurikin se kohtalo pelissä? Iholle nousee vieläkin kylmät väreet. Tätä olin siis odotellut nämä pitkät kuukaudet!

Tällä paikkakunnalla ei ole ollut lasten ja nuorten alalle ohjaaja koulutusta ja siksi asettanutkin haasteita miettiä miten alalle voisi sitten mitenkään kouluttautua. Äidinkin kanssa siitä vasta puhelimessa puhuttiin ja nyt, siinä lehdessä, isoin otsikoin se luki ♥

Ette usko mikä toivon kipinä syttyi minuun ♥ Lähihistorian vaikeuksien takia mielessäni usko itseeni oli hieman hetkittäin horjunut, onnistuisinko enää missään, olenko ainainen kivun kautta eläjä, uskallanko kiinnostua enää mistään peläten epäonnistuvani taas, mutta juu, hetkessä vanha tuttu kupliva tunne kiipesi kurkkuun ja sieltä nauruna ulos, mä en voi uskoa tätä, eteeni oli annettu ainakin yksi mahdollisuus, pyyhin kyyneleitä silmäkulmasta ja mietin, että muuta en tähän saumaan ollut pyytänytkään ♥ ♥ ♥

 Kirjasta tulossa vielä erikseen postausta ♥
* Kiitos Leena jo nyt ihanasta kirjasta ja blogiyhteistyöstä!