Minusta tulee mummi. Ja mun miehestä pappa.
Olemme onnellisia uutisesta. En rupea voivottelemaan nuorta ikää ja huokailemaan, että nyt se nuoruus sitten meni, en pelottele monen vuoden univajeesta enkä mieti ääneen pärjäävätkö ne, kun kuitenkin pärjäävät. Tietenkin!
Ajatukset kääntyvät mieheeni, joka vielä on minua kaksi vuotta nuorempi. Mitä se miettii tästä?! Me ollaan vielä itsekkin aika nuoria, pysyykö se perässä :D
Poikani joka on miehelleni poikapuoli, mutta kasvanut mieheni kanssa kolmivuotiaasta asti kuin oma lapsi, kysyy varovasti, löytyyköhän sieltä mummin vierestä lapselle myös pappa. Ei tarvitse edes kysyä! Tottakai, mieheni katseessa on ylpeyttä, se on kunnia asia, jätetään jo vihdoin nämä puolikkaat ja muut turhat biologiset ja epä biologiset hommat pois. Isä nimikkeellä ei ole poika ikinä kutsunut, mutta nyt saa olla pappa. Ehdoitta!!
Entäs minä?! Mummo, mummi, mamma, mummu... nimityksiä on mistä valita, sisältö pysyy kuitenkin aina samana. Minkälainen mummi minusta tulee, ajatus herättää myös huolta... Sen tiedän ainakin millainen HALUISIN olla...
Ainakin yritän olla läsnäoleva mummi. Ehkä hieman höpsähtänyt city mummi, jota luullaan kaupan tiskillä lapsen äidiksi, joka shoppailee välillä liikaa vauvan vaatteita, vie kärrylenkille, suukottaa ja lellii <3 Ottaa lapsen hoitoon ja patistaa vanhemmat hoitamaan myös parisuhdetta!! Tarviiko siihen muuta?! :D
Lapsi saa syntymästään lahjaksi myös tietenkin toiset rakastavat isovanhemmat, ihanat iso-mummot ja vieläpä iso-iso mummokin on elossa, turvaverkostoa siis riittää. Luulen että aarre on turvassa ja rakastettu <3
Mikä rikkaus!!!
En tuomitse mutta ihmettelen miten jotkut isovanhemmat kokevat lapsenlapset rasitteena. Otetaan hoitoon, mutta jälkeenpäin sitten maristaan kuinka raskasta on ollut, valitetaan tästä jopa vieraillekkin ihmisille. Eikö silloin ole vaan löydetty vanhempien kanssa kultaista keskitietä isovanhempien kuormittavuudesta vai onko se vaan joidenkin ihmistyyppien tapa..
Tai miten kohdellaan lapsenlapsia eriarvoisesti, yksi saa kaiken huomion, haluamansa lahjat, puuttuneen koulutuolin, uuden takin ja pääsee marjaretkelle, kun muut kuuntelevat vierestä, huomaavat asian syntymäpäivillä ja sitten autossa purkavat pahaa mieltään vanhemmille ja kysyvät tärkeän kysymyksen MIKSI? Miksi minä en kelpaa. Miten sitten selität asian lapselle kun et sitä itsekkään ymmärrä??! Siinä sitten kaikki pahoittavat mielensä, eikä tilanne palvele ketään! Asia saa henkilökohtaisesti minut hyvin surulliseksi...
Minulla on ollut aivan paras esikuva, oma äitini. Toivottavasti osaan ottaa mallia ja saan tulevaisuudessa antoisia hetkiä lapsenlapseni ja heidän vanhempien kanssa. Haukata taas yhtä elämän antamaa elämystä ja maistaa sen suolaiset ja makeat maut, koska ne kaikki kuuluvat elämään!!
Kaikille iso-vanhemmille toivotan aurinkoisia hetkiä suloisten lapsenlapsien kanssa, ollaanhan tasapuolisia eikä hallita omilla ehdoilla tätä valtavaa rikkautta missä saadaan olla mukana!! <3
Ihana uutinen ❤️Sinusta tulee vuoden paras mummo ja miehestäsi pappa ❤️ Ihanaa odotusta myös mummolle ❤️ Minäkin tuossa mietin että minkälainen mummo minä tulen sitten joskus olemaan niin varmaan just se ihanan hössöttävä,lapsenlapselleen kaiken antava ja ostava touhuaja ❤️ Lapset on elämän suola ja sokeri ❤️ Iloa ja aurinkoa keskiviikkoosi ❤️
VastaaPoistaKiitos paljon, mutta pienempikin titteli kelpaa :D Jospa vaan edes hyvä mummi, hih.. Välitän onnittelut iso-mummolle, joka odottelee, koska pääsee lapsen lapsen lasta hoitamaan, hän kun on vielä alle kuudenkympin jotta jaksamisesta ei ainakaan kiinni jää :) Ihanan positiivisia ajatuksia sullakin, lapset on niin <3
PoistaOikein mukavaa viikon jatkoa, jaksaisko se aurinko kunnolla jo vappuna?! ;)
kännykällä olen kirjoitellut tuota viestiä ;) hih jäänyt vähän sanoja pois mut kait tuosta on jotain selvää saanut <3 Ihanaa loppuviikkoa ja mulla on sellainen kutina että tästä vapusta tulee hyvä ilmankin suhteen ;) <3
PoistaAinakaan ei ole positiivisesta asenteesta tuo ilma kiinni ;) Me lähdetään tänään Suonenjoelle tyttöjen kanssa ja sieltä sain aamukuvan jossa on joka paikka lunta täynnä, KÄÄK... No pääasia että pääsee näkemään tytärtä <3 Hyvää viikonloppua!!! :)
PoistaPaljon onnea vielä tätäkin kautta :) <3
VastaaPoistaKiitos paljon <3
PoistaTaas mun kommentti katosi jonnekin blogiavaruuteen :( Siis; Ihanasti taas kirjoitettu, juurikin näin :) Uskon, että tulet nauttimaan jokaisesta askeleesta kohti "mummiutta" <3 Haleja!
VastaaPoistaKiitos Jessica, näin luulen minäkin <3 Halit lähtee takas :)
PoistaPaljon onnea tulevalle mummille ♥ Viisaita sanoja olet kirjoitellut. Itse olen todella onnellinen siitä, että olen saanut olla ukin kanssa mukana noiden omien pienten elämässä ihan alusta asti. Silloin lasten ja isovanhempien välille syntyy side, joka toivottavasti kestää läpi elämämme. Eilen isompi lapsenlapsistamme soitti minulle ensimmäisen kerran. Vähän ukostutti, mutta toivon, että soittelusta tulee tapa, koska emme asu ihan lähekkäin emmekä näe joka viikko.
VastaaPoistaTuleva mummi kiittää ja niiaa <3 Pienestä pitäen kun vaalii tätä ihanaa isovanhemmuutta, johon myös kuuluvat pienen aarteen vanhemmat, on se lahja mikä kestää koko elämän!! :) Luulen että teilläkin on aina lämmin syli vastaanottamassa <3 Tuo soitto on varmasti jäävä muistoihin, iiks, ihanaa!! :)
Poista