tiistai 20. kesäkuuta 2017

Gluteeniton mansikkakakku ja blogitreffit ♥



Viime viikolle saatiin vihdoin sovittua treffit tuttujen, tämän alueen bloggaavien naisten kanssa, joista jo tullut ystäviä näiden lukuisten tapaamisten aikana. Tiedossa on aina pitkä ja rento tapaaminen sekä nyyttäripöytä josta ei ikinä puutu mitään muuta kuin itsekuri :)
Kuuden naisen joukkoon kerkiää mahtumaan paljon myös ruokavalio ja allergia rajoitteita, joten tämä tekee välillä tuomisista haastavaa. Tällä kertaa päätin ottaa sekä gluteenittoman ja vegaanisen huomioon. Citymarketin karkkihyllyllä olin bongannut jo aikaisemmin hienosti ja selvästi merkityt 100% vegaaniset irtokarkit, joten helppo ja nopea, ihan mun juttu! Karkit pussiin ja haasteesta 1/2 suoritettu! :)

Myyjän erinomaisella avustuksella löysin ihan erikseen hyllytetyt gluteenittomat makeat tarjottavat, sämpylät ja keksihyllyn. Pienen hetken tuumattuani päätin valmistaa helpon ja nopean gluteenittoman mansikkakakun. Nappasin mukaani valmiskakkupohja paketin ja keksihyllyltä dominopiparin näköisiä vaniljakeksejä.



Vielä kylmähyllyltä 2prk kermaa ja marjatorilta kaupan pihalta mansikoita litra. Kakkuhan oli miltei valmis ;)
Kotona vatkasin kerman johon lisäsin vähän sokeria sekä vaniliinisokeria. Kaapista löytyi mehukattia jolla kostutin kevyesti kakkupohjia. Sitten vaan kakku kasaan. Pohja, kostutus ja kermapursotus sekä mansikoita viipaleittain. Keskimmäinen pohja vain kevyesti painettuna päälle, halusin kakun jäävän ilmavan näköiseksi. Toiseen väliin sama juttu ja päälle loput kermat, kokonaisia mansikoita ja murustin pari piparia koristeeksi ja pari tökkäsin kokonaisena mansikoiden väliin. Tässä vaiheessa ei vielä tiedetty että kakku vie kielen suusta... :)♥

Kakku kainaloon ja treffeille!




 Perille päästyämme Marikan koti oli jo itsessään kuin yksi iso jälkkäri, ainakin silmille ♥ Vanhat kaapit voisin vaikka heti raahata kotiini sekä lukuisat ihanat astiat ja se tunnelma ♥
Niin ja tuo mehu oli niin namia. Emännän keittämää raparperi viinimarjamehua. Kiitos Marika monesta lasillisesta!! :)



Siinä me sitten syötiin, syötiin ja syötiin! Ja juteltiin, niin ettei melkein kukaan saanut suun vuoroa. Ihasteltiin ja syötiin. Välillä otsaan kasvoi ryppyjä ja muutama neuvo lausuttiin ilmaan, sitten taas syötiin. Oli ihanaa ♥
Tunnistin taas vahvasti sen onnekkuuden kun rohkaistuin alkamaan bloggariksi. Tämä on antanut valtavasti mun elämään sisältöä. Se että nautin suunnattomasti kirjoittaa on jo yksin suuri mielihyvä, mutta mitä saan maailmalta takaisin en olisi ikinä uskonut ♥ Kiitos sinulle siitä lukijani ja tukijani ♥




 Lopuksi fiilisteltiin ilta aurinkoa boheemissa puutarhassa, joka on vaan niin wau! Marikan kotona vallitsee rento ilmapiiri joka yltää sisustamiseen asti. On osattu mielettömällä taidolla sisustaa kotia niin ettei sieltä näy liika yrittäminen. Kaikki on just tämän perheen näköistä ♥

Kiitos ihanat blogiystäväni Krisse, Jessica, Laura ja tietysti treffien emäntä Marika ♥

P.S Eilisestä selvitty! On aika laittaa elämässä asioita tärkeysjärjestykseen ja negatiiviset ihmiset omaan lokeroonsa. Kiitos kaikille kommentoijille, sain kulutettua nenäliinoja kasan ♥ Olette ihania!

OIKEIN HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE ♥ NAUTTIKAA TOISISTANNE ♥

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kiusaamista on monenlaista!

On ollut tässä kevään ja kesän aikana paljonkin puheissa etenkin täällä blogimaailmassa kiusaaminen. Kommentoidaan anonyymisti eli nimettömästi jotakin asiatonta minkä olisi voinut jättää sanomatta. Tai sitten rohkeasti omalla nimellä ajatuksella "koska mä voin" ??
Luullaan että koska ollaan täällä somessa niin voi sanoa ja tehdä mitä huvittaa semmoiselle joka uskaltaa olla esillä tai laittaa itsestään kuvia vaikka joka kurvi ei olekkaan kuin suoraan voguelehden kannesta mutta kaunis silti, koska jokainen on!!! Tai jollekkin joka uskaltaa näyttää kaunista kotiaan tai käydä jopa jo kolmannen kerran reissussa vuoden sisällä, onhan se jo törsäämistä ja vähintään vaan lottovoittajien oikeus.

No ketä nämä kiusaajat sitten ovat? Paha mennä sanomaan varmasti koska en tiedä. Inhoan ihmisiä jotka puolesta sanasta jo muodostavat toisen ihmisen kokonaisen päivän. Luulevat tietävänsä kysymättä tarkkaan. Mutta ilkeitä nämä ihmiset ainakin on! Kateellisiakin, luulen (mutta en tiedä) koska omassa elämässä ei uskalletakkaan tai olla uskallettu toteuttaa sitä elämää mitä somesta sitten itseensä imetään vaikkapa se oliskin sitten kuinka pöyristyttävää muka... Vai onko totuus se että sitä kadehditaan ja juuri sitä oisi kiusaaja itsekkin halunnut mutta ei uskaltanut?
Mutta onhan sitä ainakin seurattava ja laitettava kommenttikin, koska tämä ihminen luulee olevansa siihen oikeutettu?! Miksi edes lukea blogeja tai seurata ihmisiä jotka ärsyttää? Saatikka sitten viitsiä kommentoida niille? Miksi nähdä se vaiva?

Halusin lähteä ottamaan tähän kantaa nyt koska aihe on minulle todella ajankohtainen. Iltasella ennen nukkumaan menoa risteili ajatuksia päässä kun laivoja satamassa ja yritin nukkua osan tunnekuohuistani pois. Haluan ottaa kantaa vähän toisenlaisesta näkökulmasta!

Miltä sinusta tuntuisi että sinun elämääsi/perhettäsi hyvin tuttu/tutut ihmiset seuraavat ainoastaan suurimmaksi osaksi somen kautta? Sitten näistä somen päivityksistä ja blogipostauksista tehdään sinulle persoona kartoitus  niinkuin rikospoliisit tutkiessaan rikoksia. Otetaan ja halutaan ottaa kärkkäästi ne asiat sieltä pinnalle mitkä eniten ärsyttää näitä stalkkereita.
Että tämä on jatkunut jo ennen some aikaakin, toisella tavalla ja nyt alan olemaan asiaan tosi väsynyt ja surullinen!

Olen työtön, käyn kahvilassa, ostan kengät ja lähden etelänmatkalle, siinäpä ainekset jo kunnon märehdintään ruudun toisessa päässä. Kuinka tämä kehtaa tämmöistä elämää viettää, mies käy raatamassa töissä ja tämä vaan elää vapaata ihanaa elämää???

Entäs se totuus? Onko sillä mitään väliä tämmöisille ihmisille? Sille joka on halunnut saada syyn siihen että voi purkaa oman elämänsä katkeruuttaan johonkin toiseen.

Mitäs jos tämä työttömyys on niin iso ja vaikea asia että on jopa sairastunut masennukseen mutta saa voimansa kirjoittamisesta ja kaiken kauniin kuvaamisesta? Syö oikeassa elämässä mielialalääkkeitä ja soimaa itseään tilanteesta aivan tarpeettomastikkin mutta ei halua sitä puolta näyttää somessa kaikille ihmisille, koska se ei niille kuulu. Se kuulu niille jotka haluaa välittää oikeasti, jotka koskettaa olkapäästä ja antaa nenäliinan kun ihan oikeasti itkettää eikä vaan hymiönä ruudulla.
Entä jos kahvilan pöydän toisella puolella istui joku, joka ei halunnut kuvattavan tai mainittavan itseään ja oli maksanut kahvit ja pullat? Entä jos kengät on ostettu äidin rahoilla joka halusi sen tehdä? Etelänmatka ollut miehen päätös joka on nyt niitä töitä raatamiseen asti tehnyt ja saanut sen osittain lahjaksi?

Tai entäpä kauhuskenaario? Tämä ihminen ei edes mieti töihin paluuta ja nauttii siltikin elämästä täysin rinnoin eikä päätös häiritse ketään muutakaan perheessä. Kävi yksin miehensä rahoilla kahvilla ja tunsi juuri sillä hetkellä tarvitsevansa sitä hetkeä enemmän kuin muuta ja oli tapahtumasta niin onnellinen että siitä onnellisuudesta sai nauttia muukin perhe. Löysi alennusmyynnistä kengät, nappasi kuvan, laittoi sen someen eikä edes miettinyt että ruudun toisella puolella olisi joku jolle tämä asia kuuluisi. Pakkaa mukaansa aurinkorasvat kuukautta aikaisemmin koska on niin innoissaan tulevasta matkasta joka on maksettu penniä venyttäen ja jätetty muita laskuja maksamatta sen takia.

Kellä ihmisellä on oikeus lähteä spekuloimaan toisten elämää? Arvostelemaan toisten ratkaisuja? Koko ajan ja joka asiasta!!! Tuntuu kauhealta välillä miettiä että miten jotkut ihmiset ei osaa nähdä hyviä asioita enemmän kuin pahoja! Molemmissa esimerkeissä on totuuksia ja mielikuvitusta, mutta mua kyllä täällä jo helpottaa vähän sydämen kiristys kun saan tuotua tämän asian esille vihdoin! Hyvä, paha some ♥

Entäs sitten jos tämmöiset ihmiset vaan jättäisi rauhaan meidät pöyristyttävän kauheat edesvastuuttomat somen käyttäjät ja vaan keskittyisi enemmän omaan elämäänsä mutta silti ihan itsensäkkin takia yrittäisi ymmärtää edes puolittain että kaikki asiat ei välttämättä tule julki somessa. Täällä on kyllä varmasti paljon aitoa elämää nähtävillä mutta ei tämä ole kirjanpitoa sitä lukeville ihmisille eikä me olla vastuussa näyttää tiliotteita tai kertoa asioista juurta jaksain. Meillä on oikeus paljastaa vaan sen verran kun halutaan omasta elämästä eikä ne paljastukset ole yhtään sen epäaidompia kun asiat OIKEASSA elämässä, siellä vaan eletään se elämän jokainen sekuntti oikeasti.

Omistan vielä oikeuden päättää yhdessä perheeni/mieheni kanssa meidän perheen rajoja. Meitä on kaksi aikuista ihmista jotka tietävät kyllä kuinka paljon toiselle on tarpeeksi tai jos ei tiedetä, me keskustellaan tai otetaan pieni kina ja sitten tiedetään varmasti :D Kumpikin kantaa vastuunsa omista tekemisistä eikä me tarvita puolustajia kummankaan selän taakse, mutta oikeita elämän tukijoita ja murheiden jakamista me tarvittaisi. Aitoa välittämistä ja koskettamista myös lapset!

On täysin vieras ajatus minulle että kun olen työtön, tarvitsisi minun laittaa ulkopuolelta tulevasta painostuksesta itseni jalkapuuhun ja syödä näkkileipää, itkeä verta ja ainakin olla olematta onnellinen. Tätä ei toivo mieheni eikä lapseni ja silloin tämä ei pitäisi olla kellekkään muullekkaan ongelma?! Olen puhunut ja huojentunut, mutta vieläkin surullinen, varmasti pitkään....

Kysytäänhän niiltä rakkailta lähimmäisiltä/sukulaisilta aidon oikeasti kasvokkain mitä kuuluu? Ja kuunnellaan vaan se mitä se ihminen vastaa eikä lähdetä jatkamaan tarinaa omalla kynällä, kiitos ♥

Kiitos kaikki ihanat siellä, keitä tämä asia ei koske mutta tiedän jo valmiiksi saavani tukea, olette maailman tärkeimpiä juuri tällä hetkellä ♥

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Luonnosta maljakkoon ♥

Sadepäivällä uuteen viikkoon! Ei naurata mutta ei nyt ihan itketäkkään, siltikään en halua tottua tämmöisiin kesiin mitä odotetaan ensin monta kuukautta pimeässä ja sen jälkeen vielä puoli kesää menee huhuillessa aurinkoa... No se siitä!

Onko kukaan kattonut kalenteria, nimittäin ensi viikolla oltaisiin jo keskikesän juhlassa eli juhannus se sieltä taas kun varkain tulee :) Viime vuonna vannoin kautta kiven ja kannon että mökillä se vietetään. No talvi teki omia tepposiaan eikä uskaltanut varata mitään mökkejä ja mitä keväämmälle tultiin jääpuikkojen edelleen roikkuessa nenässä, päätettiin se raha laittaa aurinkolomaan ja keksiä juhannukselle jotain perinteistä ilman mökkiä :D Tarkoitus siis pakata autoon grillimakkarat ja laatulihat, tankata auto ja huristella savoon tyttären luokse. Maisemat ainakin vaihtuu ja eiköhän siellä Suonenjoen mansikkapitäjässä jonkinmoisen kesäjuhlan saa perheen kesken aikaiseksi ♥


Viikonloppuna siivottiin miehen kanssa ulkovarasto ja sisältä pari katastrooffi kaappia ja tulipa hyvä mieli. Tänään pidin välipäivän koska sade masensi. Ainahan niitä tekosyitä... hih
Sohvanpäällisetkin pesin TAAS koska lapsenlapset... Poistin sohvalta harmaat tyynyt ja päiväpeiton, hetki mennään vaaleanpunaisen voimalla. Vielä olohuoneen pitsimatto pyörii pesukoneessa ja sitten jos vaikka saisi välillä jotain sisustuskuviakin tänne.
Tää on mennyt kukkien ja kakkujen kuvaamiseen sekä kattauksiin aika pitkälle, mutta ne taitaa olla ne mun kesän jutut. Kaunis kattaus ja ihania kukkia, niitä mä rakastan.
Sisustamiset muutenkin on nyt ollut jäähyllä, on ollut niin paljon kaikkea muuta ajateltavaa ja ollaan mietitty vakavasti pois muuttamista tästä kodista, koska sisäilma ongelmat edelleen johon ei puolta tolkkua tunnu saavan. Mutta ei nyt niistäkään sen enempää. Aika näyttää mitä päätöksiä syntyy...



 Jotain ehkä kannattais kirjoittaa myös otsikon pohjalta ja se on se juttu että niin rakastan tätä kukilla halpuuttamista. Joka päivä saa tuoreet kukat maljakkoon ja raitista ilmaa ja reippailua kun teiden varsilla kykkii pylly pystyssä kukkien perässä. Ihan ilmaiseksi kauniita kukkia. Eihän luonnonkukat ole niin kestäviä maljakossa sisällä mutta kyllä nämä kauniit lupiinitkin muutamia päiviä hyvinkin terhakkaana pysyy ♥ Ja kohta koko "kukkakauppa" alkaa olla täydessä loistossaan joten on vara valita kokoa ja väriä ♥

Mies nukkuu töiden jälkeen tuossa vieressä autuaasti päikkäreitä joten taidampa minäkin muutaman geisha piprun sekä hyvän kirjan kanssa hieman köllötellä, kun ei ole kiirus mihinkään! KESÄ ♥

                                                                                             MOIKKA ♥


perjantai 9. kesäkuuta 2017

Ihan kesässä ♥




 No niin se on reilu viikko taas vierähtänyt, suvivirret veisattu, todistukset käyty niiaamassa ja siirrytty kesälomille ♥ Poika meillä aloittanut kesätyöt, mies jatkaa vielä tovinkin töissä, mutta tämä bloggari onnekkaasti saa viettää kesäisiä päiviä kahden nuorimman tytön kanssa ja aikoo nauttia jokaisesta loma hetkestä ♥
Jos jotain saisi toivoa on että aurinko jaksaisi paistaa hiukan ahkerammin ja lämpimämmin. Muutaman hyvän päivän jälkeen tulee monta aika masentavaa harmaata ja nämä päivät toivottelisin auringon tieltä syksyyn odottamaan!
Kesäsadepäivät on ihania ja virkistäviä, mutta nyt saisi paistaa hetken kovaa ja korkealta :)

Aamulla juodessani teetä lueskelin ihanaa uutta lehteä, unelmien kesäpuodit. Monta haave kuplaa pyöri päänpäällä lehteä selatessa. Jospa muutamaan kesän aikana kävisi tutustumassa! Siinä ainakin yksi suunnitelma kesäksi. Eikä tuo suunnitelma ole ainoa, monta kivaa juttua aiotaan tehdä, mutta ihaninta on että tytöt on jo niin isoja että jaksavat odottaa eikä kaikkea tartte aikatauluttaa kalenteriin vaan mennään fiiliksen ja sään mukaan ♥

Voi pitää karkkipäiviä kun huvittaa tai kun ne on citymarketissa tarjouksessa ja niitä pitää ostaa koko kylän tarpeiksi :D

Pannari kutsuja ja kauniita kattauksia luonnon kukilla ♥



Lapsenlapsien kanssa yhteisiä hetkiä, yökylää ja kesäisiä retkiä ♥

 Taideteoksia kuumalla asfaltilla ja pienien ihmeiden rakastamista ♥


JUHLIA ♥ KERRASSAAN IHANIA KESÄJUHLIA ♥

Lakattuja varpaankynsiä ja sadepäiviä ♥

Näillä ja muilla runsailla suunnitelmilla jatketaan kesää yhdessä! Varsinaista some lomaa en kesällä pidä, mutta pidän epäsäännöllisen säännöllistä tahtia postauksissa, jotta kirjoittaminen pysyy luonnollisena ja mielekkäänä. Toivottavasti viihdyt mukana ♥

Ja kiitos kaikki ihanat jotka vastasitte risuja ja ruusuja postaukseen. Pyysin risuja mutta sain yltäkylläisesti ruusuja ja niitähän tietysti jokainen rakastaa. Nyt kuukausi ollaan menty hieman uusitulla blogi ilmeellä ja täytyy sanoa että tykkään itse kovasti. Fontin vaihtamisesta oltiin puolesta ja vastaan mutta päätin kokeilla vaihtaa fontin ja sainkin siten lisää uusia ihania lukijoita, joten luultavasti tämä oli kuitenkin oikea ratkaisu! Joskus kun uskaltaa luopua, saattaa saada tilalle vieläkin parempaa ♥
KIITOS KAIKKI IHANAT LUKIJANI!!! :)
Kaikille kommentoijille risuja ja ruusuja postauksessa/kyselyssä niin blogissa kuin fb puolella on tulossa vielä kesän aikana postia, joten jos haluat yllättyä joku päivä kivasti postilaatikolla käydessäsi, laita minulle s.postilla osoitetta tulemaan! katja.sorvali@luukku.com

Tästä on kiva jatkaa ja toivotella teille leppoisia kesäpäiviä, järviveden liplatusta ja auringon lämpöä ♥ Voikaa hyvin ja nauttikaa!!!