lauantai 13. toukokuuta 2017

Ihana kipeä äitiys ♥

Hetki siitä, kun oma sylini oli kasvanut aikuisuuden mittoihin, oli käsivarsillani oma lapsi, joka opetti minulle, ettei ennen sitä kyyneleet olleetkaan vielä olleet suolaisia.
Mietin iltaisin miten kaunista on lapsen rakkaus, kenelle kelpaisin yhtä epätäydellisenä?
Olisinko oppinut elämästä ikinä niin paljon. Rakkaudesta. Kivusta. Surusta. Huolesta. Onnesta ♥
Väitän että lapsi on kasvattanut minua enemmän kuin yksikään koulussa istuttu oppitunti!
Mietin jo nyt, miten elämä voi olla julmakin, antamalla rakastua, pakahtua, sitouttaa itseensä jonkun niin tärkeän ja sitten aikojen kuluessa irtaannuttaa kaksi jo saumattomasti yhteen kasvaneet erikseen. 


Koko lapsuusajan on yrittänyt kasvattaa vahvaa pärjäävää ihmistä itsenäiseen tulevaisuuteen, ravistella kauemmas itsestään, kolisuttaa napanuoraa, mutta miten siitä loppujen lopuksi itse selviää...  Luopumisesta?
Vai onko tarkoituskin lapsen aiheuttaa syntyessään fyysistä kipua ja maailmalle lähtiessään henkistä... Onko se loppujen lopuksi se juttu mikä kasvattaa taas asteen enemmän äidiksi ymmärtämään että näin se pitikin loppujen lopuksi mennä.
Voiko mitenkään valmistella sitä hetkeä kun viimeinen lapsi kasvaa aikuiseksi?
Kuka tai mikä täyttää ammottavan hiljaisuuden ja lopullisuuden tunteen siitä, että kaikki yhteinen aika saman katon alla on enää muistoja ja lainattuja hetkiä ♥
Nainen joka koko aikuisuuden on ollut äitinä, elänyt lasten täyttämässä kodissa, uhkaa hyökyaallon voimalla hukata osan itsestään...

Onneksi vielä on aikaa! Haluan uskoa, että elämä on tämänkin suunnitellut niin hyvin, että kun joskus on aika laittaa tämän luvun viimeinen ovi kiinni, on jossain auki jo toinen ♥
Silloin on ehkä minun aikani opetella olemaan aikuinen, vain itsekkäästi itselleni ja sille toiselle sängyn toisella puolella, eikä siltikään äidin rakkaus kuole minusta koskaan ♥



Huomenna on minun vuoden tärkein päiväni. Silloin ei voisi kalleinkaan koru maailmassa korvata lapseni käsivarsia kaulallani. En vaihtaisi ikinä mihinkään, en kehenkään ♥

Oikein ihanaa juhlapäivää sinullekkin ♥  Ja halit minun omalle tärkeälle äidilleni!!!


14 kommenttia:

  1. Ihanaa Äitienpäivää sinullekin!

    VastaaPoista
  2. Ajan myötä oppii irrottautumaan lapsistaan. Heidän muuttaessaan omilleen haikeuden sijaan voit tuntea ylpeyttä siitä, että lapsi pärjää ihan yksin. Hyvää Äitienpäivää, Katja ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta ♥ Sitä vaan jännittää miten kaikki uusi sitten alkaa ja miten siitä isosta elämänmuutoksesta selviää hengissä :) Mutta kun jo etukäteen valmistelee, niin asiat menee varsin luontevasti sitten ehkä joskus... näin toivon :) Ihanaa päivää sinulle ♥

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos paljon ♥ Myös sinulle ihanaa päivää ♥

      Poista
  4. Aivan ihanasti kirjoitat!
    Aurinkoista äitienpäivää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos Outi ♥ Kun on hyvä aihe, saa tekstiä aikaiseksi välillä kun itsestään! Toivottavasti sinulla oli ihana päivä tänään ♥

      Poista
  5. Mietin ihan samoja ajatuksia. Miten hienoa on nähdä oman lapsen kasvavan samalla tietäen , että tämä kaikki on ohikiitävää. Hetkistä nauttien, (lähes) joka päivä! Oikein hyvää äitienpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisesta päivästä pitää ottaa onni irti, lapset on vaan lainassa ♥ Oli ihana päivä, toivottavasti sinullakin ♥

      Poista
  6. Ihanasti ja niin osuvasti kirjoitettu <3
    Rakkaus tuottaa tuskaa, aina. Mutta se myös antaa niin paljon onnea. Tasapaino noiden välillä lienee vastaus? :) Ihanaa äitienpäivän iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika ♥ Juurikin tuota tasapainoa tässä haetaan koko ajan elämässä, ettei ahnehtisi liikaa, mutta osaisi nauttia jokaisesta hetkestä! Toivottavasti sinullakin oli ihana äitienpäivä, näissä päivissä on omanlaista korvaamatonta tunnelmaa :)♥

      Poista
  7. Hienosti kirjoitettu - ja kuule, kyllä se äitiys jatkuu vielä senkin jälkeen, kun lapset kotoa siivilleen lentävät. Erilaisena. Mutta täydellisenä.
    Hyvää äitienpäivän iltaa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä elämä jatkuu, mutta millaisen tunnemyrskyn ja kriisin jälkeen, sitä joskus tulee mietittyä :) Ehkä sitten on taas astetta viisaampi luulen ja vahvempi elämään omanlaista elämää, sitä kun ei vielä ikinä ole ilman lapsia aikuisuutta elänyt! ♥ Ihanaa iltaa, toivottavasti päiväsi oli onnellinen!

      Poista

Ihana komenttisi piristi minua varmasti, kiitos <3