keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Pieni pala tarinaa...

Aika pitkälti olen blogissani pysytellyt yksityisyydessäni liipa laapa jutuissa, mutta nyt aion kertoa yhden tarinoistani teille, henkilökohtaisen kokemuksen, elämästä ja tunnetilasta, mitä elän juuri tällä hetkellä.
Mietin onko tämä oikea paikka, uskallanko ja pystynkö avautumaan, löytyykö kohtalotovereita kunnes tajusin että kaikkien sisustuspirkkojen ja bloggareiden takana on aina ihminen ja menneisyys, oma tarina. Elämä ei ole vaan köyhää hopeeta ja ihania kukkia, uusia verhoja ja elämysmatkoja. On myös pesemättömiä pyykkivuoria, masennusta, sairauksia ja epäreilua kaveruutta. Paljon muutakin, esimerkiksi tämmöinen pieni tarina....

Olin melkein 13-vuotta kotiäitinä. Mä tykkäsin, hetkeäkään en vaihtaisi pois! Äiti ammattina oli ja on maailman tärkeintä, ihan parasta minusta. Mikään muu ei ravistele ja opeta elämästä niin paljon, ei myöskään miltään firmalta saa niin hyviä henkilöstöetuja ja bonuksia, kuin lapsilta. Kuitenkin tuli aika jolloin halusin vähän muutakin. Oli pakkokin haluta. Nuorimmainen, viides lapsi alkoi olla tarhaikäinen, vaipoista ja tutista irtaantunut ihmisen alku ♥ Pääsinkin töihin ja puolentoista vuoden päästä sain vakituisen työsuhteen, olin onnekas ja onnellinen!
Neljä vuotta tein vuorotyötä. Kasvatin muksuja, hoidin kotia ja elin mieheni kanssa ruuhkavuosia. Kunnes sitten yhtenä päivänä peukaloni vaan kipeytyi. Ilman syytä, ilman lupaa, liian yhtä-äkkiä!
Siitä se kaikki alkoi. Pienestä peukalosta! Tutkimuksia, lääkäreitä, kirurgeja ja lopulta leikkaus. Pikku juttu. Tai niin sen piti olla!
Leikkauksen jälkeen haava parani hitaasti, sitä hoidettiin ja vihdoin kahden kuukauden päästä leikkauksesta pääsin töihin. Takaisin normi ihmiseksi...
Kerkesin olla viisi päivää töissä, kun karmea kipu iski. Saman käden olkapää kipuili josta peukaloa leikattiin.
Sairaslomalle, tutkimuksia, lisää tutkimuksia... Kesä 2012 jäi mieleen kysymys merkkinä, mitä ihmettä tapahtuu? Olin aina ollut perusterve, kaikki oli suurta hämmennystä. Leikkauksessa oli tapahtunut virhe, ehkä, luultavasti. Kipu oli läsnä koko ajan.
Syksyllä suljettiin pois ms tauti ja borrelioosi diagnoosit, voitte arvata kuinka pelotti odottaa tuloksia. Magneettiputkea, hermoratatutkimuksia ja verikokeita litra kaupalla..
Sitten lähete Helsinkiin, Orttonille. Viikon tutkimus jaksoja kolme. Apua, en ollut ollut ikinä erossa pienemmistä lapsista niin kauaa, en ikinä yksin päivää kauempaa... mutta kaikkeen tottuu ja se kannatti. Niissä viikoissa opin elämästä paljon. Löysin kultaakin kalliimpaa vertaistukea, jouduin pysähtymään, kuuntelemaan itseäni ja kehoani.
Rentoutus harjoitukset!!! Vieläkin tulee nauru kun niitä muistelee, ne oli vaikeinta ikinä aluksi.
Minun joka olin vaihtanut kakkavaippoja toisella kädellä tiskatessani, pyyhkinyt vuotavan nenän samalla kun leiponut kakkua ja viikannut pyykkejä, olisi pitänyt istahtaa säkkituoliin, kuunnella musiikkia, sulkea silmät ja antaa itselleni hiljainen rauhoittava hetki, itsekkäästi minulla olisi ollut mahdollisuus vaan olla...
Mutta miten sitä voi pysähtyä 100km elämänvauhdista suoraan säkkituoliin, ei mitenkään... Mutta sitten lukuisien kertauksien jälkeen, oppimalla, etsimällä minulle se oikea tapa rentoutua, löysin jotain arvokasta, en ikinä olisi osannut arvata kuinka tehokasta apua rentoutumisesta on kivunhallintaan. Henkinen tasapaino ja hyvinvointi on niin lähellä fyysisen tasapainon kanssa että ilman toista ei ole toista, joten oli aika alkaa ymmärtämään pysähtyä, kuunnella ja antaa itselleen armoa ♥
Vuonna 2013 parantelin itseäni, opettelin kulkemaan hitaammin, opettelin elämään kivun kanssa, helpottamaan sitä sekä jouduin luopumaan sen hetkisestä työnkuvasta. Kaiken hyväksyminen oli raskasta!
2014 aloitin ammatillisen kuntoutuksen. Kävin Helsingissä sisustussuunnittelu koulua ja olin sisustusliikkeessä töissä. Kesällä lopetin ammatillisen kuntoutuksen ja siirryin vakituisessa työpaikkassani eri työpisteeseen ja nautin elämästä. Pitkästä aikaa pärjäsin! Elin haaveita todeksi ♥

Vuodesta 2014 tähän päivään on tehty matkaa. Hetkellisen ammatillisen hyvän jakson ja kipujen kanssa pärjäämisen jälkeen puuttui kohtaloon moni ihminen ja monet asiat. Väliin mahtuu myös ihania muistoja reissuilta, sisukkuutta ja onnellisia hetkiä.
Vuosi 2016 syksystä tuli lopullisen luovuttamisen aika. En jaksanut enää taistella kipua vastaan, tehdä työtä jossa koko ajan olen kipeä, en pärjännyt fyysisesti, oli tullut aika sulkea ovia ja avata sitten joskus uusia.  Jäädessäni sairaslomalle syksyllä en oisi arvannut tästä tulevan kaiken kokemuksieni ja pettymyksieni jälkeen vieläkin rankempaa. Oli minusta jo tarpeeksi iso asia luovuttaa, kuunnella vihdoin lääkäreiden mielipiteitä ja olla samaa mieltä neljän vuoden taistelun jälkeen, jättää vakituinen työ ja hypätä tuntemattomaan. En arvannut että hyppäisin isoon mustaan aukkoon johon itse olisi täytynyt ottaa taskulamppu mukaan nähdäkseen valoa...


Toissapäivänä kun kirjoitin tämän vuoden ensimmäistä blogipostausta en tiennyt samalla että tulevaisuuden kohtaloani pyöriteltiin papereina jonkun vieraan kädessä. Lupasin tämän olevan hyvänolon vuosi, kerroin olevani enemmän täynnä toiveikkuutta kun monina vuosina. Kaikki oli kiinni asenteesta, kirjoitin! Tänään tässä, pääkipuisena ja surullisena kirjoittaessani, allekirjoitan nämä sanat entistä vahvemmin.
Jos nyt jään tähän itkemään ja huutamaan.
Jos annan toivon lähteä kokonaan pois, hylkään iloisen elämänasenteeni, en luota rakkaimpien ihmisten tukeen, mitä minulle jää?

Sain päätöksen kelalta. Siinä kerrottiin että ovat hylänneet sairaspäivärahani ja siitä tehdyn valituksen, laittaneet sen eteenpäin valituslautakuntaan jossa odotus aika voi olla VAAN vaivainen vuosi... olivat hylänneet asumistuki hakemuksen koska mun vuositulot tästä eteenpäin on niin paljon ettei ole mahdollista hakea sitä... Hysteerinen nauru jo tuli tässä kohtaa!! Minä jolle määrätty sairaslomaa kesään asti vähintään, on keksitty jostain jo valmiiksi hitonmoiset tulot tulevaisuuteen, vaikka juurihan sairaspäivärahanikin hylättiin...
Olen ollut nollatuloinen jo Joulukuun alusta lähtien...
Onneksi muutamassa numerossa osattiin neuvoa eteenpäin, mumisten myönnettiin jossain kohtaa myös virkailijan virhe, mutta ei se sitä tunnetta, että olet täysin arvoton, yhtä-äkkiä yhteiskunnalle, vienyt mihinkään...
Menin nettiin ja googletin kohtalotovereita, aluksi kun uskoin ettei näin voi käydä ikinä kenellekkään muulle, tässä on oltava suuri väärinkäsitys, mutta eipä ollut väärinkäsitystä, kohtalotovereita kyllä nettipalstat pullollaan. Toinen toistaan hurjempia ja kurjempia kohtaloita.
Yksi kysymys jäi yli muiden!!!
Miten ihmeessä lääkäri joka ei ole nähnyt potilasta, lukenut vain papereita voi kumota kahden eri lääkärin lausunnon siitä että potilas on työkyvytön?? Minulla niitä oli 12 A4 kokoista arkkia täynnä tekstiä ja tuloksia tutkimuksista. Tämähän oli vaan yhden pienen ihmisen kysymys joka jää vaille vastausta mutta jään miettimään varmasti moneksi päiväksi miten joku vakavammin sairas, syöpäpotilas vaikka jaksaa tämän kaiken väännön, paperisodan ja odotuksen. Epätietoisuus elämän jatkumisesta on jo siinä vaiheessa niin suuri asia...

Kuitenkin elämä jatkuu, kohta lapset tulee koulusta ja täytyy jaksaa mennä eteenpäin. Onneksi on mies joka käy töissä, vaikka jokainen varmasti ymmärtää mitä tapahtuu jos toisen aikuisen tulot häviää kokonaan lapsiperheessä. Kävin läpi päivityksiäni facebookissa ja vastaan tuli mieletön energia ja positiivisuus eletyistä muistoista. Kaivoin Jutan voimakirjan ja unelmieni vuosi kalenterin esiin. Mielettömiä vinkkejä ja positiivista tsemppiä kirjat pullollaan. Kohta ehkä laitan ystävälle viestiä ja saan virtuaali halit sitä kautta ♥ Siksipä luulen että vaan hetkeksi nyt herpaannun kulkemaan tämän pettymyksen läpi, hiljennyn ja itken raivon pois suihkun mukana illalla. Kohta, jo ehkä huomenna jaksan hymyillä ja ajatella että tässä on taas mun elämään yksi kasvamisen paikka.
Eikö sitä sanota että paistaahan se aurinko risukasaankin, ainakin joskus ;) ♥
Ihanaa loppuviikkoa sinulle ♥


28 kommenttia:

  1. Itse "taistelin" parin kuukauden-puolen vuoden sairaslomapätkissä pari vuotta. Kuntoutustakin ja kaikkea muuta. Sitten muutin eri paikkakunnalle. Kävin siellä lääkärissä ja hän ehdotti eläkehakemusta. Naureskelin ajatukselle että saahan sitä yrittää kun en edes pitkää yhtämittaista sairaslomaa ole saanut. Päätös tuli parin kk päästä ja siitä saakka olen ollut eläkkeellä. Uskon siis että eri lääkäreiden lausunnoilla on eri painoarvo. Ainakin minun kohdallani.Tsemppiä sinulle. Älä luovuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella sinunkin ajatukset keskellä tuota sairasloma rallia! Kyllä olen nyt saanut paljon palautetta eri lääkäreiden painoarvosta kelalla, surullista mutta totta varmasti... Kun vaan tietäisi kuka se oikea lääkäri sitten on kirjoittamaan näitä lausuntoja.. Mutta paljon kiitoksia sinulle tsempeistä, ja oman kokemuksen jakamisesta, ihan kultaakin arvokkaampia ♥

      Poista
  2. Raskaita taisteluita elämässä, jokaisella omansa, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Itse jaksan taisteluni ajatuksella, että kunhan lapset ovat kunnossa❤
    Toivottavasti tiedät että olet minulle tärkeä, vaikkemme livenä tunne. Suuri hali, kyllä me taistelumme vielä voitamme❤ Mulle saa myös aina laittaa viestiä��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän näitä taisteluja on jokaisella jossain vaiheessa elämässä, mutta omalle kohdalle niitä on kyllä siunaantunut erittäinkin paljon! Olen ehkä niin värikäs ihminenkin että senkin takia imen itseeni elämän iloja ja karikoita normaalia tiuhemmin :D On ihanaa Päivi kun olet seurannut minun matkassa aina tsempaten tai kommentoiden jo pitkään, vaikka ei ollakkaan tavattu, saa silti mahdottoman paljon näinkin ♥
      Halit vastaanotettu ja lähetetty sinne takaisin, kiitos ♥

      Poista
  3. Voi mikä kipukertomus <3 Rakas ystäväiseni <3 Tuo rahattomuus sairastumisen yllättäessä on jotakin mikä ei kyllä mene minun jakeluun myös ja vielä se että jostakin osataan laskea hurjat tulot jotka oikeasti ovatkin sitä nolla tasoa :(:(:(En tykkää :( Toivottavasti saat kipuihisi lääkettä ja vielä jonakin päivänä kaikki tuo kipuilu on taakse jäänyttä elämää <3 Ja onneksi sinulla on niin ihana perhe ja lapsenlapset jotka piristävät päiviäsi ja saa sinut taatusti hymyilemään läpi kipujenkin :)Virtuaalihali&tsemppi lähtee täältä sinne päin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos suomen laki sanoo että jokaisella ihmisellä on oltava ainakin perustoimeentulo, on tämä minustakin käsittämätöntä kyllä! On tätä asiaa tässä nyt viikko purtu ja jauhettu, niska hartia seutu kipeenä, pää kohmeessa ja sohvannurkassa miettien... Mutta jotenkin tässä on selvittävä, se on varma! :) Tämä sairaus on mulla valitettavasti elämänpituinen hermovika kädessä mutta luulen ja uskon että oikean työn ja tekemisen tasapainolla pystyn elämään täysin onnellista elämää! Perhe on tärkeä voimavara sekä ystävät täällä ja siellä ruudun takana ♥ Tämä on niin voimaannuttavaa kun saa tämmöisiä tsemppi terkkuja ♥ Kiitos ♥

      Poista
  4. Huh huh. Nuo asiat ovat välillä niin käsittämättömiä. Ei voi ymmärtää. Toivon sydämestäni että asiat järjestyvät parhainpäin ja pikapuolin ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Riittää saamaan toivoa jo se että on ihmisiä jotka välittää ja jakavat tuntemuksiaan kanssani :)

      Poista
  5. Toivon sulle paljon voimia ja jaksamista❤. Ymmärrän sua tosi hyvin❤. Itke niin paljon kun jaksat. Se puhdistaa❤. Tulee vielä aika hymyillä ja iloita❤. Niin minä vahvasti uskon❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ♥ Kyllä varmasti tulee aika jolloin on aika riemuita ja iloita, ilman sitä uskoa ei jaksaisi käydä tämmöisiä asioita läpi! Mutta on ihana kun ihmiset siellä kuvaruuden toisella puolen on noin välittäviä, tulee niin hyvä mieli ♥

      Poista
  6. Voi sinua <3 raskaita asioita ja kipua, joka pala palalta nakertaa elämänhalua. Sinulla on kuitenkin Katja niin positiivinen luonne ja ihana elämänasenne, että selviydyt tästäkin.
    Rohkeasti kirjoitit kipeistä asioista.
    Halaus täältä pohjoisesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle ♥ Tämä on ottanut nyt lujille kyllä mutta on myös onnellisia, hyviä asioita ympärillä joiden avulla jaksaa eteenpäin, niinkuin vaikka sinun mieltä lämmittävä kommenttisi! ♥ Täytyy vaan tarkemmin vaikeuksien keskellä keskittyä myös hyvään :)

      Poista
  7. Aivan hanurista on kyllä tuo Kelan toiminta... Jotenkin tää maailma on niin käsittämättömän epäreilu, ei voi ymmärtää mitä siellä on päättäjät ajatelleet ja siis MIKSI eivät usko niitä lääkärien lausuntoja, aaaaaaargh!!! Voimia ja virtuaalihaleja täältäkin sulle, ei tässä voi muuta kuin odottaa, että jotenkinhan tän tilanteen on ratkettava parempaan suuntaan. Avoimin silmin nyt katselemaan, mitä vaihtoehtoja edessä vois aueta - ei sitä koskaan tiedä, vaikka huomispäivänä tulis joku jättipotti-osuma sun elämään. Toivotaan niin!! Tosi kovasti tsemppiä!!! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kelan toiminta on yksinkertaisesti vailla ihmisyyttä! On asioita joita täytyisi parantaa paljon, paljon tässä yhteiskunnassa ihan meidän suomalaisten osalta ensin, ennenkuin aletaan hyysäämään ulkopuolisia avuntarvitsijoita! Mutta näillä mennään ja on otettava mitä annetaan ja yritettävä päästä tästä jotenkin nyt vain läpi murtumatta kokonaan! Kiitos ihanista tsempeistä, ne on niin arvokkaita nyt mulle ♥ Ja onneksi mulle on jo yksi jättipotti osuma osunut kun mulla on aivan mieletön perhe ja ystävät ♥

      Poista
  8. Tarinasi vetää sanattomaksi. En voi kaikesta huolimatta kuin toivoa parasta ♥ Uskon, että elämä kuitenkin kantaa, vaikka se välillä onkin niin äärettömän epäreilua. Näm sanat ei ehä lohduta siinä vaiheessa, kun pitäisi maksaa laskuja, mutta uskon ja luotan, että selviätte vielä tästäkin tilanteesta voittajana maaliin. Kaikkea hyvää Sinulle, Katja ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on vetänyt kyllä niin sanattomaksi ettei osaa ymmärtääkkään! Kun olisi osannut aikanaan tehdä oikeita valintoja, mutta kun ei ole! Turha niitä on jäädä miettimäänkään koska silloin ne on tuntuneet oikealla! Mutta uskon että tällä kaikella on joku suurempi tarkoitus minulle ja sen sitten tulevaisuudessa tulen huomaamaan. Toivottavasti se on jotain hyvää :) Kiitos sinulle näistä sanoistasi, ne on minulle hyvin tärkeitä ♥ Kiitos ystävyydestäsi ♥

      Poista
  9. Ei auta muu kuin taistella. Täälläkin taistellaan parhaillaan rahoista. Kelalla kun tuntuu olevan ihat omat tietonsa tuloista...Voimia, voimia ihan kamalasti. Uskon, että pian elämä taas hymyilee <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Kelalla on omituisia tietoja ja tuloja joista en itse pääse kuitenkaan nauttimaan... outoa!!
      Kyllä tämä tästä jotenkin, aikansa tämä nyt ottaa kyllä!! Kiitos tsempeistä sinulle, lähetän takaisin päin myös sinulle hurjasti toivoa ja ihanaa uutta mahdollisuuksien viikkoa ♥

      Poista
  10. Vou kurjuus, kun joudut vuotesi aloittsmaan tuollaisilla mietteillä!
    Olen myös aina ihmetellyt tuota Kelan pöätösten tekoa. Moni ei edes tiedä, kuinka ne päätökset tehdään. Että siellä tosiaan lääkäri lukee papereita ja sen perusteella joko hyväksyy tai hylkää. Tietämättä ja näkemättä potilasta. Siinä se on oikea byrokratian ruusu!
    Toivon kuitenkin,että jaksat pistää hanttiin, etkä anna periksi.
    Voimia sinulle sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosi lähti käyntiin vähän eri tavalla kun ajattelin mutta uskon vieläkin että jos vaikka loppuvuodesta olisi paremmin kaikki asiat :) Kelan toiminta on käsittämätöntä, on siitä se etu että on se jo saanut hysteerisesti hymynkin suupieliin, koska tuommoisia päätöksiä ei voi oikeasti vaan olla!! Juuri tuo että joku voi näkemättä ja ilman potilas suhdetta lyödä leiman paperiin ja näin samalla myös antaa sen kuvan että minua hoitavat lääkärit eivät ole tutkimuksissaan oikeassa...
      Etten olisi oikeasti sairas tai kipeä! Kyllä tätä on nyt pohdittu ja pohditaankin vielä mutta kyllä tästä joku ulospääsy on löydettävä, ei tätä kauan enää jaksa tämmöistä!
      Kiitos tsempeistä, niistä saa voimaa ja hyvää mieltä, periksi ei anneta ♥

      Poista
  11. Hyvin tuttua tekstiä. Mä taistelin Kelan kanssa sekä Kevan kanssa 2 vuotta. Voi mikä määrä paperia, kyllä siinä jaksamiset olivat vähissä. Kaksi vuotta kun jaksoin joten kuten taistella, niin tulihan se eläkepäätös viimeinkin.
    Paras synttärilahja mitä sain. Jaksamista sulle myöskin ja pitkää sitkeyttä ja voimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella sinunkin epätoivoa kaiken paperisodan keskellä, onneksi loppui hyvin sinulla se ♥ Sitkeähän tässä tarvii olla, jotenkin vaan venyttävä! Kiitos tsempeistä, niillä mennään taas hetki eteenpäin paremmalla mielellä ♥

      Poista
  12. Olen kokenut saman, vakuutusyhtiön lääkäri pystyy päättämään kohtalosi sinua näkemättä, vain papreitasi lukien. Jos minun sairauteni olisi mennyt näistä instansseista läpi, se olisi ollut ennakkotapaus ja kallis sellainen.
    Siksi minun, niin kuin sinunkin, pitää itkeä ne kyyneleet ja aloittaa alusta.
    Pystyt kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä käsittämätöntä!!! Voimia myös sinulle sinne, kyllä tässä jatketaan eteenpäin elämää punniten oikeita vaihtoehtoja :) Periksi ei anneta kumpainenkaan ♥

      Poista
  13. Kiitos avoimesta kirjoituksesta. Se oli elämänmakuinen kirjoitus, arvostan rehellisyyttäsi yli kaiken. SIsutuskuvatkin saavat syvyyttä ja lisää kauneutta rehellisyydestä, rosoisuudesta. Kurjaa tietenkin, että Sinulla on kipuja ja rahasta huolta. Paljon voimia Sinulle <3

    t.kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista voimaannuttavista sanoistasi sinulle ♥ Juuri tämmöisestä saa voimaa jatkaa taas eteenpäin!!!

      Poista
  14. En tiedä onko tästä neuvosta apua. Ystäväni sanoi omakohtaisesta kokemuksesta, että eläkelaitokselle ei kannata tehdä valitusta päätöksestä. Pitää tehdä kokonaan uusi hakemus. Uusi hakemus otetaan uutena asiana käsittelyyn ja silloin päätös voi olla myönteinen. Valitus viivästyttää vain lopullista kielteistä päätöstä ja hakija on rahatonna ko. ajan.
    Toivon sinulle voimia tälle vuodelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikista neuvoista on aina apua, kiitos siis näistäkin ♥ Luulen että tämä neuvo tuli juuri oikeaan aikaan koska tämmöistä asiaa mietinkin edessäpäin olevissa asioissa! Nämä kommentit antaa taas toivoa ja jaksamista eteenpäin, kiitos ♥

      Poista

Ihana komenttisi piristi minua varmasti, kiitos <3